Tuulen viemää 5.4.2007

Tähän päivään oli ladattu paljon - siikakausi alkaa olla parhaimmillaan ja jäättömät rannat mahdollistavat onginnan monenmuotoisissa kalakohteissa. Suunnitelmana oli vallata Sisä-Hattu ja tyhjentää "varma" siikamonttu ylimääräisistä hopeakyljistä. Larun rannassa Punton kyyditsemiä Jukkaa ja Mitriä odotellessa ensimmäiset epäilykset nousivat kuitenkin jo kirkkaan meren pinnasta vyöryvinä vaahtopäinä. Montun puoleinen ranta otti vastaan yhä vain kovenevaa puuskittaista tuulta, mutta totuttuun siloneula tyyliin huomasimme kävelevämme saappaat jalassa yli saarelle johtavan kannaksen. Puolivälissä matkaa jokaiselle oli varmasti jo selvinnyt, että mantereen tyyneys oli hämännyt ja Hattujen "paremmalla" puolella kalastus tulisi jäämään vain kauniiksi haaveeksi.

Plan B: aurinkoisen toisen rannan kallioiden vanhat verijäljet todisivat, että myös "tyyneltä" puolelta siika olisi napattavissa. Näinpä vapa toisensa jälkeen nousi pyyntiasentoon ja odotus oli valmis alkamaan. Tuulen voima oli kuitenkin yllättävä ja hernekeittotermaireiden pyöriessä kalliolla, muovipussien noustessa korkeuksiin ja vapojen säksättäessä rajun länsituulen kourissa tajusimme, ettei puolentoista unssin painot riittänneet pitämään pyytöjämme paikallaan. Hetken taisteltuamme ja tartutettuamme pohjasta irronneen irtolevän lisäksi pariin kertaan toistemme siimat ymmärsimme lopettaa ja päätimme suunnata nenät kohti larun pohjoiskärkeä.


Avatessamme kohdepaikassa Punton ovet tuntui kuin lehtipuhaltimella puhallettaisiin irtohiekkaa ja pölyä silmiin. Keilalahden yli ujeltava viima nostatti kaiken kevyen irtotavaran maasta ja lahden pinnasta nousevien vaahtopäiden vaaleilta tyrskyiltä myrsky nostatti ilmaan suolavettä. Kävellessämme kohti siltapientareen tarjoamaa suojaa huomasimme haalaripukuisen miehen nostelevan vapojaan auton suksiboksiin - yksi ratkaisu marathonin vapahelvettiin. Pientare tarjosi suojan meille, mutta siikoja paikassa ei ollut, kun vielä usko oli koetuksella jatkuvasti väpättävien vapojen ja jo koettujen pettymysten johdosta siirryimme melko nopeasti Punton suojissa kohti lämmintä kotia. Tänään jäimme kalatta, mutta marathon suunnitelmat on vahvasti avattu. Kivinilkan kutsu kuuluu jo ja on helppo tuntea turpan vahvat potkut siiman toisessa päässä - tänä vuonna mennään teemalla: "Kohti kuuttatoista"

• sää: +5 astetta, 18 m/s länsituulta, vaihtelevaa pilvisyyttä
• saalis: teemu -, mitri - , jukka myrskylle menetetty termari