Avointen vetten autuus - stadisiikaa 23.3.2007
Dösässä istuessa tasaisen harmaa pilviverho makasi lakoonisena stadin yllä, mutta mielessä ilme oli tavallista kirkkaampi. Siikakausi on yksi vuoden odotettu kohokohta ja viimevuotinen kauden missaaminen Laurin syntymän takia oli nostanut kuumeen tavallistakin kovemmaksi. Myöskään Jukan muistot viimekaudesta eivät olleet kummoiset; särjet olivat saapuneet mestoille jo heti jäiden lähdettyä ja limanneet sormet aina siikatärppien välillä tunnottomiksi. Vapoja viritellässä vallitsi syvä hiljaisuus - molemmat halusivat jo korkata avovesikauden. Ensimmäinen puolan vapautus, kevyt takaliike ja se kaunis ääni jonka siima päästä purkautuessaan puolalta kohti tunnettuja sukamatomattoja - siinä se oli, vapaanveden kausi oli auki.
Kello tikitti vääjäämättä eteenpäin ja yhden sillalle nousseen siikasen lisäksi reissu sujui rauhallisissa merkeissä. Hetki hetkeltä usko useampien kalojen saannista hiipui, mutta samalla kun ilmoitin että nyt enää pari minuuttia niin on lähdön paikka, taipui jukan vapa varman siikatärpin merkkinä. Siika paljastui edellistä hiukan isommaksi ja 350 grammaisen yksilön luoma usko pakotti meidät jäämään vielä hetkeksi aloillemme. Pari minuuttia lisää ja taas Jukan sama vapa morsetti onnistumista - jäisin siis tänäänkin kakkoseksi. Päivän pienin siika vastaanotettiin tyytyväisin hymähdyksin ja hetken yrittämisen jälkeen päätettiin kalapäivä tyytyväisenä.
Kotimatkalla mieli oli täynnä odotuksia ehkä liiaksikin. 52:sen takavalojen kadotessa vääjäämättä kohti pirkkolan ulkoilutaivasta tajusin nopeasti käveleväni kotia kohti yhtä vapapussi vajaana. Toivottavasti kunnollisen ja lakiinuskovat suomalaiset toimittavat arvokkaat työvälineet löytötavaratoimiston hellään huomaan...
- sää: +6, puolipilvistä
- saalis: Teemu 1 siika (n.200g), Jukka 2 siikaa (350g, 150g)
Kommentit