Merellä maaliskuussa 11.3.2012

Uskomatonta mihin mittoihin odotukset kasvavat yhden puolionnistumisen päätteeksi. No eipä mitä. Kaiken kaikkiaan sunnuntaina 11.3. tehtiin ihan mittava, mukava ja lopulta saaliin puolesta kohtuullinen reissu itäisille merialueille.

Aina keväisin ennen reissua joku kumma Mutu Mutikainen kuiskailee korviini kryptisiä olettamuksia siitä, että auringon jo pehmitettyä talven kasvattamaa jääpeitettä syö ahven hullulla innolla heti aamuhämärän jälkeen. Tiedä pitääkö paikkansa, mutta faktaa on etten todellakaan jaksa viikonloppuna herätä auringon kanssa samaan aikaan. Saloset kolmessa polvessa taas nousisivat varmaan jo puolenyön aikaan, joten tapasimme jäällä kolme jo reilun tunnin pilkkinyttä aamuvirkkua.

Viikolla jatkuneet aurinkoiset ja yöllä paukkuneet kireät pakkaset olivat tehneet hyvää. Edes paripäivää ennen reissua piiskannet vesisateen eivät olleet pehmittäneet kantohankea pahasti vaan vajaan kolmen kilometrin hankimarssi taittui keveissä (joskin hikisissä) tunnelmissa. Pilkkihaalarin olisi suosiolla voinut jättää himaan, vaikkakin päivän aikan aurinko pysytteli ison osan ajasta pilviverhon takana ja välillä ripsi jopa hitusen vettä.

Viimereissun ottimatala - tyhjänä...

Kalastuksen osalta reissu oli melkein toisinto parin viikon takaisesta, joskin kalojen keskikoko putosi hiukan ja perus 50-100grammaista oli mukana reippaasti enemmän. Yhä vain yksi edellisreissulla hyväksi havaituista karikoista antoi mukavaa 200-400grammaista kalaa, mutta valitettavasti kalat olivat jälleen yksittäisiä eikä niitä reillun tunnin pommittamisenkaan jälkeen käynyt näytillä kuin kymmenkunta. Hämmentävää ja ehkä positiivista on kuitenkin se, että pienempäiä kaloja emme tästä saaneet yhtäkään!


Tällä kertaa omalle kohdalleni osui enemmän kaloja kuin viimeksi ja varsinkin oheinen väri tuntui saavaan ahvenilta kohtuullisen teräviä osumia. Valitettavasti vain päivän isoimpani jälkeen Catch a Fishiä puraisi sen verran krouvi otus, että 0,10:n punottu päätti antaa periksi. Itse uskon vakaasti hauen käyneen aterilla vaikka Jukka virne naamalla yrittikin kiertää puukkoa haavassa enkka-ahvenen turinoillaan.

Todellisuudessa himoittaisi kyllä kovin heläyttää Jukan ahvenrekordi pirstaleiksi. Nyt tuntuu, että se hyvinkin realistista. Mikäköhän se muuten on? Harvoin innostun ihan kauheasti kalojen painovertailusta, mutta ahvenen kohdalla homma menee toisin. Kymmenenkin gramman plusmerkkinen parannus vääntää naamaan irvokkaaseen, omahyväiseen ja ahdistavan saaliskeskeiseen hymyyn. Ehkä tilanne muuttuu kun ahvenet kasvavat riittävän suuriksi. Isot yksilöt ovat vaan pienempiin tottuneille sen verran kunnioitusta herättäviä ilmestyksiä, että allekirjoitan Jukan enkka-ahventa verestettäessä annetun lausunnon: "Ilmeisesti ahvenillekin ilmestyy puolenkilon ylityksen jälkeen persoona."

2 X 400g a'la Mitri

Lopulta kalaa saatiin kuuden pilkkijän toimesta jäällä vajaa 10 kiloa. Juhan äidin perkuu pöydälle siirtyivät pienimmät, mutta kun löin omat isompani ja pari Jukan kalaa samaan pakkiin kertyi kotona filettä koko perheen useammalle aterialle. Ja ketään reissuillamme mukana ollutta ei enää taatusti yllätä kuka sai reissun suurimmat kalat. Suurkalastaja Häkkinen ulkoilutti tasureitaan hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Koko kuuden tunnin uurastuksen aikana legendaarista Karimaxia rouhaisi vain neljä kalaa - näiden joukossa päivän kaksi suurinta 440g ja 400g.

Kevät saa ja siikakausi lähestyy, mutta toivottavasti ehtisi vielä yhdelle HC-pilkkireissulle. Kaiken maailman Järvenpääläiset himokalastajat lähettelevät houkuttelevia kuvia, joissa meri kimmeltää ja siikavavat seisovat ylväinä kevät auringon helliessä kalastajaa. Kuitenkaan en meinaa taipua - siikaonki kautta ei tänä vuonna avata liian aikaisin. Siikakauden jälkeen palataankin perusasioiden ääreen ja kotona tuoretta kalaruokaa kärkkyvä nälkäiset suut sulkeutuvat pettymyksestä. Sellaista se on - ruutananonkijan poikain katkera, salattu ja surullinen elämä.

"Kaihoisat katseet merelle"

Kommentit