Siikakauden 2012 avausviikko


Yksi kuva kertoo jne. - tätä on siianonginta!

Siianongintakausi 2012 polkaistiin Siloneulan osalta liikkeelle maaliskuun viimeisenä päivänä Jukan lampsiessa Stadin eteläisille rannoille. Tämän jälkeen reissunpäälle on tehnyt itsekunkin mieli ja muutama visiitti onkin kertynyt vyölle. Kausi näyttää käynnistyvän paremmin kuin pariin vuoteen. Levät eivät vielä ole kukkineet, vesi on kirkasta ja kalojakin on noussut kohtuullisesti. Saa nähdä mitä kevät vielä eteen kuljettaa. Lämpö nyt ainakin olisi ihan mukava lisä.



Piikki auki siikakaudelle 31.3.2012


Omien kokemuksien perusteella paras onkikausi alkaa kuitenkin vasta 1-2 viikkoa sen jälkeen kun viimeisetkin jään rippeet ovat sulaneet merenlahdista, ajoittuen huhtikuun lopusta ja toukokuun ensimmäiselle viikolle. Yleensä kauden huippusaaliit ovat nousseet silloin kun vesi on jo lämmennyt siihen pisteeseen, että koukkuun on tarttunut siikojen seasta ensimmäisiä särkikaloja. Edellisvuosina onkin usein tullut hätäiltyä kaudenaloituksen kanssa ja ensimmäiset reissut on tehty jo heti kun ensimmäiset avovesi vyöhykkeet ovat syntyneet virtapaikoihin.

Kymmenet nollakelissä, tuulessa ja räntäsateessa jäälauttojen keskellä kiroillessa vietetyt kauden avausreissut ovat usein tarjonneet vain mp:tä tai muutamia alkukauden laihoja, lähinnä silakkaa muistuttavia siikoja. Toisinaan, on alkukausikin antanut mukavia saalita, mutta Siloneulan konsensus sanoo ettei rannoille tarvitse heti maalis-huhtikuun taitteessa kiirehtiä. Tavakseni on tullut kierrellä kotikaupungin rantoja ennen ensimmäisiä siikareissuja ihmettelmässä kevään etenemistä. Maaliskuun ensimmäiset lämpimät aurinkoiset päivät saavat jo mielen levottomaksi, vaikka kalenteriin on kirjattu vielä pari pilkkireissuakin. Viimeinen niitti on usein se ja katseen hakeutumaan kohti ikkunaa - veri vaan vetää rannoille. Vuosi 2012 tarjosi kuitenkin sellaisen yllätyksen, että Siloneulan vuosien varrella hyväksi havaitsema ottipaikka vapautui jääkannesta poikkeuksellisen aikaisin, kiitos pitkään jatkuneen pohjoistuulen. Tämä yhdistettynä kevään ensimmäisiin

(raportointi kesken, Jukan saalina 2 kertaa 500g ja yksi pudotus)

Kiirastorstain iltahetki 5.4.2012

Koko viikon mielessä kaihersi aivan järkyttävä polte ongelle. On helppo miettiä siirtävänsä kauden avausta huhtikuun puoliväliin ja viettävänsä rauhallista ja ihanaa perheaikaa. Kuitenkin kun viestit sinkoilevat, kalaa nousee ja ulkona näyttää, tuntuu ja tuoksuu keväältä tekee väkisin ottaa suunnaksi kimmeltävä ja kaunis merenranta. Lopulta onnistuin livistämään rannoille ja kiirastorstain soitellessa kelloja lomalle seisoin jo dösiksellä.

Rannalla paikka johon yritin oli täynnä. Näin vain siianongintapiirit laajenevat ja aikaisemmat "omat" paikat on usein jo valmiiksi täynnä onkijoita. Hyvä niin, sillä rantaahan riittää ja ainakin yksittäisiä kaloja tulee liki jokaiselta vähänkin potentiaalisen näköiseltä paikalta. Aalto painoi suoraan rantaan ja maininki oli aikamoista. Myös vesi oli varmasti 50cm plussan puolella joten kyseisellä paikalla aina vaadittu pitkä heitto saisi olla vielä tavallistakin pidempi. Päätinkin lampsia hivenen rauhallisemmalle paikalle ja aloitin kalastuksen tärisevin käsin ja odottavin aatoksin.


Tätä on saatava lisää


No tuloshan oli odotetunlainen. Pludasin alta viiden minuutin molemmat kenkäni likomäriksi ja vartissa myös kumpainenkin hanska oli uinut pariasteisessa itämeressä. Onneksi ilma oli lämmin ja istuskelin hymyhuulilla odottamassa Jukkaa ja Mitriä. Jossain vaiheessa sivutuuli kuitenkin alkoi ahdistamaan ja kaksikon saapuessa paikalle pyrin siirtelemään vapojani "paremmille" paikoille saaden aikaan vain ahdistusta ja epäonnistuneita heittoja. Joka vuosi se menee näin! Liika into ja odotus tekevät ihanasta rennosta onkihetkestä hivenen pinnaa kiristävän. Mitri sai vuoden ekan siikansa, kun siimoja ylöskelatessa matkaan oli tarttunut myös pieni puukonmittainen jalokala. Tästäkin huolimatta päätimme vaihtaa paikkaa rantaan johon tuuli osui suoraan vastaisena ja mikä tärkeintä aurinko lämmiti nyt jo hiukan viileää iltaa.

Hieno kuva, mutta siianonginnan kannalta ikävä tuuli

Ja jo alkoi kalastus taas maistua. Rauhallinen ranta, kaikki vavat kauniina viuhkana edessä ja pullan maku kielellä. Ehkäpä tästä ulkosaaristomaisemasta kehkeytyy uusi onkipaikkamme, sillä ainakin yksi 300 grammainen harhautui maistamaan Jukan tarjoamaa matoa. Auringon painuessa yhä alemmas valtasi mielen raukeus ja ornitologin tarkkuudella onnistuimme tunnistamaan sen saatanan kyhmyjoutsenen, toivottaa tervetulleeksi merimetson ja ihailla lokkien ahdistelemaa merikotkaa. Niinpä niin, hyvä on olla ja elää kun meri on auki ja kevät on täällä. Tästä se lähtee - onkijalla onkijan mieli.

Mallikala uusilta tonteilta

Perhekalastusta lankalauantaina 7.4.2012

Perhepilkit jäivät tältä talvelta pilkkimättä, mutta lankalauantaina löytyi koko Heikkilän perhen siikaongelta. Ei kovinkaan yllättäen Jukka laajensi perhekäsitystä ja jossain vaiheessa Siloneulaperhe täydentyi kun Mitri, Maaret ja Iidakin saapuivat rantaan. Perinteistäkin perinteisemmällä paikalla oli yllättävän väljää ja löimme vapamme jonon jatkoksi. Sinne tänne nousi yksittäisiä kaloja ja Jukkakin sai kohtuu komean yli puolikiloisen rannalle, mutta valitettavasti Lauri ja Ahto joutuivat tyytymään rehelliseen munapataan.

Ahton tyylinäyte - olisi kuulemma ollut mukavampi pitää vapa kädessä

Odotus joka ei koskaan päättynyt

Kun lähden hetki koitti meinasi Lauri hermostua, rannalle olisi pitänyt vielä jäädä ja kalattomuus söi kohtuu kovaa. Tämän seurauksena sovittiin jo uusi reissu maanantaille. Lopputulemana melkein kolme tuntia ongintaa, parin hyvin ulkoillutta poikaa ja itsellekin pieni ärsytys. Olisi sieltä nyt yksi mallikala voinut nousta. Toisaalta oppia tälle vuodelle tuli hiukkasen lisää, sillä rannalle nostetuista siioista kaikki tulivat hiukan eripaikasta kuin mihin olemme tottuneet. Ehkä ensikerralla osuu, kauden ensimmäiseni ui yhä...

Kommentit