Kalamaraton 2012 - ENNAKKOTUNNELMIA

Kevät eteni, mutta maratonkuume ei meinannut millään saapua. Madetta pilkittiin tuloksetta ajattelematta juurikaan skabaa, kevään ahvenreissut sujuivat mallikkaasti, mutta maratonaatokset pysyivät tiukasti taka-alalla. Vielä siikakauden alussa kisataktiikat ja lajisuunnitelmat pysyivät poissa mielestä ja aloin jo ihmetellä missä on vika? Sosiaalisen median ihmeellisessä ja vääristävässä maailmassa rummutus oli senkaltainen, että joku sosiaalipsykologi diagnosoisi ehkä tilanteeni defenssiksi eikä välttämättä olisi edes pahasti väärässä. Rakastan Kalamaratonia ja ennenkaikkea sitä fiilistä, jonka saa kun antautuu tosissaan yhdelle asialle eikä millään meinaa saada tätä tuikitarpeetonta ajatusta pois mielestään. Kuitenkin välillä tuntui, että asiaan suhtauduttiin kuin kestovaippoihin tai kantoliinoihin. Itselleni nousee helposti pintaan vastareaktio. Hienotkin ideat vesittyvät kun yhden asian liikkeet rummuttavat ajamiensa asioiden autuaaksi tekevää voimaa näkemättä metsää puilta.

Kun maratonhyttynen sitten pisti oli purema ehkä voimakkaampi kuin kertaakaan aiemmin. En voi kiistää sitä, että vuosi vuodelta myös kilpailullinen aspekti on noussut tärkeämmäksi. Hommassa on jotain samaa kuin lautapelien pelaamisessa. Porukassa jossa kaikki suhtautuvat pelaamiseen sopivalla vakavuudella, muttei kuitenkaan vakavasti peli-ilta on kaikkein antoisin. Jos mukana on yksikin joka pitää hommaa joltensakin turhanpäiväisenä eikä "tosissaan" tavoittele voittoa tai toisaalta jos joku urvelo oikeasti pahoittaa mielensä hävitessään, menee koko peliporukalta iso ilo pelaamisesta. Onneksi Siloneulan sisällä tästä ei tarvitse huolestua, suhtaudumme kaikki maratoniin kutakuinkin samalla asenteella ja vuosien vieriessä tämä suhtautumistapa on viilautunut vieläkin yhteneväisemmäksi. On todellinen onni, että kolmikkomme on pysynyt samana ja olisi vaikea kuvitella maratonia jossain muussa kombinaatiossa.

Aikanaan yksi tavoitteistamme oli päihittää pohjoisen pallonpuoliskon kovimman karppikalastajan joukkue - ERÄ-lehti. Nykyään haaveilemme pistävämme päihin joillekin tutuille, jotta seuraavan vuoden aikana pystyisi olla enemmänkin antavana osapuolena. Valitetettavasti emme useinkaan ole tässä onnistuneet, mutta ehkä juuri tämä ajaa eteenpäin maratonkalastajan tiellä.

Treenaus aloitettiin innolla ja kohdekalat olivat alusta asti hyvinkin selvät. En ihan hirveästi tykkää pikkukalojen yökalastuksesta, mutta maratonin alla homma on kyllä kiistämättä kovinkin koukuttavaa. Jotenkin ergonomian, ohuiden siimojen, ylipienten koukkujen ja tokkojen ärsyttävän joukkokettuilun kombinaatio ei sovellu meikäläisen mielenlaatuun. Selkään särkee, tapsit on poikki ja se pienin tokoista ei kiinnostu pätkän vertaa tarjotusta nahanriekaleesta. Kuitenkin muutaman treenikerran päätteeksi usko oli aikalailla kohdillaan. Tokkoja oli paljon, ne olivat isoja ja lisäksi ne söivät paljon aikaisempia kokemuksia aktiivisemmin.

 
Yötunnelmaa

Treeneissä löysimme myös muutamalle muulle kalalajille potentiaaliset paikat ja onnistuimme vahvistamaan uskoa niiden "pakollisten" vaikeiden saantiin. Kuitenkin treenaamisen suurin anti ainakin itselleni on se, että sillä onnistuu venyttämään maratonfiilistä helposti parin viikon mittaiseksi ja kun itse kisa lopulta koittaa on jo hyvin sisällä siinä hurjassa päänsisäisessä tunteessa jonka saavuttaa vain kerran vuodessa. Tälläkertaa törmäsimme treeneissä vielä uusiin mukaviin tuttavuuksiin ja saimme tätäkin kautta lisää ajateltavaa. Kiitos asianosaisille.

Osa joukkuista treenaa sitten reilusti enemmän, joko laadussa tai ainakin määrässä. Laadun ja määrän kohdatessa oikeassa suhteessa voi tuloksena olla vaikka uusia pyöreitä kymmenlukujan. AC Delirium ja Team Teisti tekevät paljon asioita oikein ja ehdottoman mielyttävä on myös kavereiden asenne kanssakisaajia ja kilpaa itseään kohtaan. Ilolla ja riemulla - kalastuksen ehdoilla tai ihan vaan rillumarei koko 24h.

  Treenien ehdottomasti paras kala

Kommentit