Lentävä karppikauden avaus 6.5.2012

On hetkiä joita ei unohda, tunteita jotka nousevat pintaan tietyn tuoksun, värimaiseman tai jonkun pienen yksityiskohdan toistuessa samalla tavoin kuin silloin ja tilannekuvia jotka piirtyvät vuosikymmenien takaa verkkokalvoille yksityiskohtineen. Lasten syntymät sun muut isot kliseet ovat toki näitä, mutta jokaisella on paljon pieniä - tavallaan merkityksettömiäkin hetkiä jotka seuraavat mukana ja joiden arvo on selvä vain kokijalle itselleen.

Rämpiessämme kohti karppipaikkaamme puski edelliskesän muistot väkisin pintaan ja eltaantuneen maissin makeankamala tuoksu puski sieraimiin. Tutun järven vastarannan piirtyessä tyyneen mustaan pintaan oli tunnelma miltei harras. Hienoja pieniä tilannekuvia ja tunnelmia on tämänkin järven rantapusikoista jo vaikka kuinka ja paljon eikä askelten kuljettaessa kohti onkipaikkaamme voinut välttyä flashbackeiltä menneestä. Jumankeuta sitä odottaa jo lämpimiä kesäöitä.

Samalla, en tiedä eletäänkö tässä jotain ikäkriisiä vai mitä, naureskeltiin paluulla juurille. Onkimisestahan kaikki on lähtenyt ja nyt emme juuri muuta kalastusta kesäisin harrastakaan. Tosin punavalkoinen essokoho ja bambuonki eivät sitten kuulukaan nykyisyyttämme olenkaan. Ennen kesää on tilattu lisää onkikamoja kaukaa lordien nummilta. Mitrin viime vuoden "Wilhelmiina" mielessä matkassa kulkee tästä eteenpäin vapautusmatto ja helvetillisin iso karppihaavi. En tiedä mitä todelliset karppijermut linjanvedosta ajattelisivat, mutta nämä kaksi tuntuvat jotenkin kalaa itseään ajatellen oleellisimmilta hankinnoilta. Kaiken maailman antitangletuubit, syöttiveneet  ja karpin ongintaa varten suunnitellut jalasmökit tuntuvat jotenkin hifistelyltä ja liioittelulta enkä vielä usko näiden lisäävän kalansaanti todennäköisyyksiä hirveän paljon. Toisaalta kamamäärä kyllä kasvaa sellaisella vauhdilla että...

 

Jari oli ollut paikalla jo tovin kun saapastelimme rannalle. Odotukset kalansaantiin olivat aika lailla nollassa ja reissun tarkoituksena oli vain virittää kamat kesäkuntoon, jutustella mukavia ja haistella suomalaisen ikimetsän heräämistä kevääseen. Talven aikan Järvenpääläinen boiliepyörykkä tehdas oli tehnyt investointeja ja ensimmäiset hetket ihmettelimme symmetrisiä hyvän tuoksuisia ja värikkäitä palluroita. En ole ikinä saanut  kalaa boilieilla mutta luulen jättäväni kesällä maissit suosiolla muille ja keskittyväni boiliekokeiluihin. Jotenkin se vaan tuntuu luonnollisen kokoiselta syötiltä isommalle kalalle ja ainakin se rajaa koko joukon muita saaliskaloja saamalistan ulkopuolelle.

Kesken jutustelun ja hekottelun tapahtui jotain joka piirtyi tarkaksi kuvaksi muistilokeroihini. Karpilla on valtavat voimat ja joka reissulla tulen yhä vakuuttuneemmaksi, että tämä on yksi niistä kalalajeista joita haluan kalastaa. Jarin vapa seisoi tukevasti rantatörmällä nojaten tripodiin jonka kaikki kolme jalkaa oltiin survaistu syvälle maahan. Kaikki olivat omissa puuhissaan kun salama iski. Kahdeksan silmää seisoivat lautasina päässä ja jos olisi ollut kesä olisi neljään suuhun lentänyt kärpäsinä kuukauden proteiinin tarve. Koko tripodi paiskautui hirveällä ryminällä jordaaniaan, mutta kukaan meistä ei tehnyt yhtään mitään. Sinä pienenä hetkenä kun ällistys muutui toimimiseksi oli vapa keloineen edennyt plaanissa pitkin vedenpintaa jo toistakymmentä metriä - perus karppitärppi. Mitään ei ollut tehtävissä, nauroimme ääneen tai ainakin minä, Jukka ja Mitri nauroimme. En vielä parin päivän päästäkään pysty kuin ihmettelemään. Tilanne oli todella absurdi, siinä me seisoimme kaiken maailman kamojen keskellä kuin suuretkin saalistajat ja samaan aikaan yksi hikinen kala hinasi Jarin kohtuu arvokasta välineistöä ympäri järveä.

Hyvin pian huoli kääntyi kuitenkin karpin suuntaan enkä tiedä mitä Jari ajatteli esimerkiksi Mitrin kommentista: "Harvoin sitä säälii enemmän kalaa kuin kalastajaa?" tai Jukan lohduttavia sanoja: "Voi olla, että tästä eteenpäin tulee tarkastettua baitrunneri hiukan huolellisemmin ihan vain kalojenkin takia.". Toivottavasti kala tosiaan onnistui tavalla tai toisella irtautumaan siimasta sillä muuten sen matka elontiellä saattaa jäädä lyhyeksi. Oppi meni kuitenkin takuulla perillä - älä ikinä aliarvioi ystävääsi karppia.

 Sammakot oliva jo kutemassa

Loppu reissu meni kutakuinkin pelkästään päivitellessä ja Jarilla kamoja etsiessä. Lopulta vesisade yltyi sellaiseksi, että kamat lyötiin kasaan ja pikainen kalareissu alkoi olla paketissa. Olihan siinä taas ihan riittävästi ajateltavaa - ainakin kalat ovat talvehtineet hyvin ja karpin saaminen kylmästäkin vedestä on selvästi mahdollista. Tapahtumat jättivät jälkeensä juuri sopivan kutinan ja jännityksen. Tätä on saatava lisää, mahdollisimma nopeasti - tai ainakin heti maratonin jälkeen.


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tullut itsekkin todettua aikanaan kantapään kautta, että karppi on erittäin voimakas ja päättäväinen kala. Kaikki kunnioitus karpille.

Kaikki välineet (vavat, kelat, siimat, tapsit, telineet) kannattaa mielummin olla kahta kokoluokkaa suuremmat. Välillä yökalastuksessa tullut varmuudeksi kiinnitettyä vapa nauhalla puuhun kiinni.

Hieno blogi teillä. Toivottavasti karppi-innostus ei laannu tuohon. Karpin kalastuksesta on erittäin vähän suomeksi kirjoitettua.

T: Karppifani Hämeestä