Sprinttimaraton 4.8.2012


Kuten edellisessä postauksessa mainittiin kului lauantai 4.8 omalta osaltani tiivisti kalastuksen merkeissä. Skes järjesti ensimmäisen Sprinttikalamaratonin, jonka kisa-alueena toimivat Mustikkamaan rannat ja Honkaluoto. Kisa poikkesi varsinaisesta maratonista lyhyen keston, rajatumman kalastusalueen ja ennenkaikkea yksilökilpailun ansiosta. Jos ihan rehellisiä ollaan olisi skaba luultavasti jäänyt osaltani käymättä ellei se olisi iskenyt juniorijaoksen pirtaan kuin tuhat volttia.

Itse koen onginnan mitä suurimmassa määrin sosiaalisena toimena, joten tunsin etukäteen kevyttä ennakkoluuloa kisamuotoa kohtaan. Muutenkaan into omaan osallistumiseen ei oikein ottanut myötätuulta spinaakkeriin, vaan ilman Lauria ja Ahtoa olisin luultavasti kerännyt lisää univelkaa ja kasvattanut valtavaa erektiota otsalohkooni jollain kymmeneistä pk-seudun hyttysten valtaamista lutakonreunoista. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt vaan päivän päätteksi poikien onkimisen seuraaminen oli todella osoittanut mistä kalastuksessa todella on kysymys - jännityksestä, pettymyksestä, suuresta riemusta ja sen tehosta kaventaa hetkeksi näkökenttä minimiin.

Tuleville vuosille on tapahtumalle suunnitteilla oikein SM-lajikalastusstatus. Mediajulkisuus ja oman asian tunnetuksi tekemiseksi varmasti ihan järkevä veto. Kesä-Suomessahan kaiken maailman kännykänheitot ja piereskelemisen MM-tapahtumat vetävät toimettomat toimittajat jutturetkille, joten ytimessä tapahtuva semioutous saanee ensivuonna ansaitsemansa(?) huomioin. Samoin Honkkarilta löytyy varmaan nykyistäkin enemmän palkintopotentiaalia kyseiseen tapahtumaan - nytkin nuortensarjan voittajalle jaettiin 100e lahjakortti Honkkarin kalastupuolelle. Toivon kuitenkin, ettei toukokuisen Kalamaratonin palkinnot enää paljoa parane. Siinä vaiheessa kun tarjolla on sähkömoottoreita ja kalastussafareita saattaa kisan luonne ja osallistujaprofiili hiukan muuttua. Kukaanhan ei oikeasti pysty estämään huijauksia vaan homma perustuu puhtaasti luottamukseen.

Lauantain sprintissä fiilis tuntui olevan koko mukana olleella joukolla huipussaan ja kyllähän paikalla olo pyyhki suurimman osan omista ennakkoluuloista pois. Yhä karsastan hiukan yksilökisaa ja kun yksilökisan ymppää kuuden tunnin kilpailuajan nousee tsägäfaktori aika korkeaksi, mutta entä sitten. Kysehän on kalastuksesta - nautinnosta, ja kyllä noissa "kisa"tapahtumissa on aina oma viehätyksensä ja tunnelmansa. Yhäkään tämän kokemuksen jälkeen en ole varma ottaisinko skabaan osaa vai käyttäisinkö ajan muuhun harrastamiseen, mutta periaattessa voisin kuvitella olevani mukana.

Perhetapahtumana päivä oli kuitenkin silkkaa silkkiä ja toivottavasti juniorisarja pysyy hommassa mukana. Oli hauska seurata poikien, varsin Laurin joka on jo "sopivan" ikäinen, kisaa - aamulla hirveä jännitys, kisapaikalla vaikeuksia pysyä aloillaan ja itse kisan aikana keskittyminen ja riemu jokaisesta uudesta lajista. Näytti tutulta - kalamaratonilta. En myöskään voinut olla ihmettelemättä sitä intoa jota riitti jo kisaa edeltävälle viikolle - tsiigailimme esimerkiksi useampaan kertaan Mustikkamaata bingin kopterikuvista, enkä todellakaan ollut näissä projekteissa alulle panevana voimana. Mistä lie tuommoiset oppinut.

Kenties elokuiselle tapahtumalle voisi laajemminkin lyödä koko perheen yhteisen laatuajan leimaa. Ensivuonna voi pienimmät kisan lomassa ihastella Korkeasaarten tiikerien stressikierrosta ja kenties makkaranmyyntipiste lihavoittaa vatsojen lisäksi ry:n tilejä. Toivotaan ainakin, että alle 15-vuotiaita on paikalla tätä vuotta reippaasti enemmän. Ajanviettotapana tämä onkiharraste on sen verran hieno, että toivoisin uusienkin sielujen löytävän itsensä yhä useammin vesistöjemme rantapenkoilta. Meillä  kisa iski jo kuiviin tuohenpaloihin lisää kipinää ja happea niin, että ihan hetkeen tämä roihu ei taida sammua.

Kaiken jorinan jälkeen itse kisaajan kattava rapo ja kuvakatsaus

Oli kivaa kalamaratonissa. Minä voitin ja Ahto tuli toiseksi. Minä sain kuusi kalaa - ahvenen, lahnan, pasurin, särjen, salakan ja sorvan. Me oltiin pienellä laiturilla mikä oli rikki. Me ongittiin sieltä ja minä sain tosi tosi ison ahvenen. Me ongittiin myös kivikolla ja venesatamassa. Lopuksi me ongittiin vielä Honkaluodossa. Minä olen tyytyväinen.

Ahto sai neljä kalaa - ahvenen, lahnan, särjen ja salakan. Ahtokin on tyytyväinen kalamaratonista.

-Lauri-

Kalamaratoonarit valmistautuu 

 Iso sorva

Ahton särki

Laurin lahna

Ahto istuskelee venelaiturilla

Iso iso iso iso ahven

Lauri onki Honkaluodossa

Lauri ja Ahto onkii Honkaluodossa

Lauri ja Ahto näyttää uistimia

Kaikki voittajat

Ahto kalojen vieressä

Kommentit