Kalastuksen keveyttä 18.11.2012

Saamme olla Jukan kanssa onnellisia siitä, että meillä on joukossamme paitsi helvetin mukava kalakaveri, niin myöskin erittäin lahjakas kirjoittaja. Teemun luovan, hauskan, kriittisen, tunteellisen, vertauskuvallisen, fiilistelevän filosofisen kirjoitustyylin myötä reissumme ovat tallentuneet erittäin arvokkaaseen muotoon. Raporttien myötä näihin fiiliksiin on mukava palata aina uudestaan ja uudestaan vuosienkin jälkeen.

On arvostettavaa, että kalareissuista on mahdollista saada puettua sanoiksi noinkin paljon erilaisia kulmia ja fiiliksiä. Ainakin itselläni ajatus on yleensä reissun jälkeen aika tyhjä, kun ripustelee märkiä villasukkia kuivamaan yöllisen saalittoman särjenkalastusreissun jälkeen.

Vielä kun suurkalastaja Jerrykin puki vieraskynällä koko karpin kalastuksen ihmeellisyyden ja elämän filosofian yhteen erinomaiseen raporttiin, niin blogimme muistuttaa jo enempi painettua kirjaa kuin virtuaalista tekstiä googlen kovalevyillä. Onkin aika palauttaa lukijat maan pinnalle, raportilla mistä löytyy enemmän kuvia kuin tekstiä.

Jouduin viime hetkellä perumaan perinteisen marraskuisen meritaimenreissumme kun tytölläni todettiin ensimmäinen korvatulehdus. Tästä parin päivän päästä heti isänpäivän jälkeen Teemu synnytti oman tyttärensä maailmaan. Onnea koko perheelle! Voi sanoa, että on varmasti lottovoitto syntyä Teemun perheeseen, sen verran välittämistä, iloa ja hyviä hetkiä tarjolla.

Lähdimme Jukan kanssa uudella yrittämällä viikonloppuna stadin rannoille. Olo oli kevyt ja rento kun repussa painoi vain yksi vieherasia ja termari. Keuhkot saivat raikasta ulkoilmaa kun tallusteli tuttuja rantoja taimenlusikkaa silloin tällöin heitellen. Saalista ei tullut, mutta evästauoilla ja siirtymillä oli mukava jutella niitä näitä (lähinnä menneestä karppikaudesta ja  tulevasta pilkkikaudesta).


Oikeastaan mertsarin kalastelu on pirun siistiä. Silti sitä jaksaa tehdä vain sen yhden reissun vuoteen. Karppia jaksaa nykyisin kalastaa tuntitolkulla vaikka hyttynen purisi niskaan pilkkopimeässä sateisessa ahtaassa puskassa. Mertsarin heittelyyn yhdistyy keveys, yksinkertaisuus, tutut stadin rannat ja vuodenajan traditiot. Karpin onginnassa kamat, kalat ja reissut ovat paljon raskaampia. Siinä on mukana jotain hyvin jännittävää, luonnonläheistä, monimuotoista ja mystistä. Paljon oppimisenhalua, valmistelua, rauhallisuutta, valppautta ja kutkuttavaa odotusta. Yhdessä tekemistä ja yhdessä (epä)onnistumista. Eikä se kalojen koko ja sen kautta tuleva inhimillisyyskään niin hirveän haitaksi ole.

Jotain ehkä kertoo sekin, että itse innostuin karpin kalastuksesta kunnolla vasta tämän kesän yhden täysin tärpittömän viikonlopun jälkeen. Viime vuoden ensireissulla haukivavalla saatu suurkarppi tuntui silloin enemmänkin yhdeltä uudelta hienolta särkilajilta muiden joukossa (vaikka menikin heti kalojen top 3:seen). Karpin kalastuksesta, niin kuin monesta muustakin asiasta saa paljon enempi irti ja niitä fiiliksiä kun asiasta vihdoin tietääkin jotain. Ja samalla tiedostaa ettei tiedä oikeastaan vielä paljon mitään.

Mutta niin kuin sanottu, puheemme sivusivat myös jo tulevaa talvea ja pilkkijäitä. Pilkkimisessä on paljon sitä samaa kuin onginnassakin. Ja onginta on tällä hetkellä vienyt tämän harrastuksen osalta sydämen.

PS. Kokeilin ekan kerran mertsarin kalastusta meressä kahluuhousut jalassa. Sai siinäkin olla kyllä aika lähellä luontoa. En yhtään ihmettele, että niin monet ovat yhtälailla hurahtaneet perhokalastukseen. Ehkä sitä itsekkin sitten seuraavassa kirjassa.









Kommentit