Ajatuksia Mätäjoen katastrofista 21.5.2013

Lähiluonto on arvokasta. Jokapäiväinen, välillä unohtuva ystävä, jonka olemassa olon äärelle huomaa pysähtyvänsä yllättävinä hetkinä. Jurnupeipposen liverrys rantakortteesta tai ensimmäinen iltahetki kun huomaa lähipuron solisevan - mistähän tuo sora ja kivi tuohonkin on ilmestynyt. Virtaavan vesi, jokiuoman vehreys ja varjo - lenkkimaastoja, romanttisia penkkejä ja hyvä paikka uittaa kaarnaveneitä. 

Sattuman kauppaa ja kohtalon ivaa lienee, että maanantai-iltana 20.5. kävin kaksi keskustelua kahdesta mädästä, -purosta ja -joesta kotiseuturakkaiden kalalajistosta tietämättömien Haagalaisten kanssa. Taimenkin mainittiin, mutta suurinta positiivista hyrinää aiheutti kotipuro, kaupunkimaiseman monimuotoisuus ja kirkas vesi. Tätä ei pistetty alulle rakennusviraston maisemointiyksikössä vaan työ on tehty kalojen edun nimissä. Samalla on luotu kulttuuri jossa vielä 10-vuotta sitten huonossa maineessa olleet, unohdetut, parjatut ja pahanhajuiset ojat ovat saaneet paikallisista lujan tukijan. Tämä on Virhon, Perhokalastajien ja muiden toimijoiden ansiota. 

Vaikka kuinka suren tätä tuoreinta Teknos-tapausta en malta olla kääntämättä ajatusta myös positiiviseen. Ei siitä ole kovinkaan kauan kun vastaavat rikokset olisi sivuutettu olankohautuksella, koska paikallinen avoviemäri ei ollut minkään arvoinen.  Olisiko kansallinen TV-yhtiö vielä kymmenen vuotta takaperin kutsunut päästön tehneet yrityksen toimitusjohtajaa studiolleen viiden minuutin haastatteluun? Tämäkin on Virhon ja muiden paikallisjärjestöjen pyytettömän työn ansiota. Puroluonnolla on nykyään arvo, jota ei, ihmekyllä mitata kansantalouden kautta. Tämä itsessään on menestystarina, puhumattakaan siitä, että keskellä asutuinta Helsinkiä virtaa jo useita uhanalaisen taimenen lastentarhoja. Kalan joka indikoi suoraan veden puhtautta ja kalan jonka arvon tuntee lähes jokainen. 

Toivon sydämeni pohjasta, että pyyteetön vapaaehtoistyö jatkuu ja päättäjät saadaan viimeinkin tajuamaan kaupunkivesien arvo. Kyse ei ole vain yrityksistä vaan laiminlyöntejä, inhimmillisiä erehdyksiä ja suoranaisia ympäristörikoksia lakaistaan matonalle kuinkas muuten kuin kansatalouteen vedoten. Riihimäki, Tuusula ja Helsinki (jonka jätevesipäästöjen jäljittäminen on tehty hyvinkin vaikeaksi) - vastuu on myös teillä. Turha jeesustella jos omat murot tuoksuvat vahvasti urealta. 

Vaikka Suomi liikkuu vesiensuojeluasioissa jälkijunassa on hiljaisuudessa tehty hyvää jo kauan. Pioneerit joutuvat usein nielemään sen karvaimman kalkin ja aloittamaan uurastuksensa alusta, mutta vaikka Mätäjoen taimenkanta palautettiin pahimmassa tapauksessa yhdellä inhimmillisellä erehdyksellä ja yllättävällä samanaikaisella turvajärjestelmän pettämisellä kunnostuksia edeltävään nollatilaan on paikallisväestön tiedon lisäämisellä kauaskantoiset vaikutukset. Purot jatkavat solisemistaan, väestö viihtyy ja valistuu. Kuinkakohan monta hääkuvaakin on jo näissä maisemissa otettu. Hattu päästä ja syvä kumarrus - Kiitos Virho, kiitos vapaaehtoiset, sankarit ovat usein näkymättömissä.

Linkkejä Mätis-uutisiin:
Golf-piste
Nelosen Uutiset
Kuvia - Tuomas Heinonen
Yle.fi
Heittokala Tarantella blogi - Yhden miehen viisaita ajatuksia kalakuolemista
Iltalehti

Lepää rauhassa ystävä hyvä...

Kommentit