How to fish carp in finland - Siloneulalaisia ajatuksia karpinonginnasta 5.10.2013

Google vaani meitä, kerää tietoa ja juonittelee. Jokainen haku rekisteröityy, kapitalismin politbyroo kontrolloi. Kakkua ei tasata vaan johtoajatuksena on saada jokainen ratas tekemään kulutuspäätöksiä - ja paljon. Pienissä puroissa on voimaa. Lopussa kilisee vain yksi hallitsematon uoma, jonka kuohuihin ja akanvirtoihin piiloutuu valvava määrää politiikkaa, valtaa ja suhmurointia. Vain virran suunta on selvä - raha kulkeutuu rahan tykö.

Oma virtuaalinen hakuhistoriani on yksitoikkoinen - neljä kirjainta sitoo yhteen muun hutun. Carp! Tietoa on kaivettu ja haalittu paljon ja kauan.  Kaupallisuus jyrää kaiken, aivan kaiken. Karpin onginta on briteissä ja englannissa sen kokoluokan bisnestä, että meidän kotimainen kalastuskulttuuri kuusamoineen ja wekekatiskoineen on kuin kaunis linnake -60 luvulta. Tuotemerkkejä on tolkuttomasti ja jokaisella merkillä on omat mannekiininsa, joille maksetaan luultavasti hyvin tuntuvaa liksaa siitä, että kauppa käy. Tiedon etsintä johdattaa hyvin nopeasti tuotemainoksiin ja kuviin komeista kaloista.

Tuotteita myydän tiedolla. Kirjoita youtuben haku kenttään Carp Fishing ja väylä on selvä. Siitä se lähtee karpinonginta ja siitä alkaa kaupallisuus. Varmasti liki jokainen vähänkin isompi firma filmaa, jotain yhteistä tässä on skede- ja snoukkapuolen hommiin. Kalastajille, meille, myydään mielikuvaa tiedoilla, vinkeillä ja taktiikoilla, mutta kaiken taakse piirtyy kuva tuotemerkistä ja sen tavoitteista. Firmat haluavat tehdä voittoa. Kuinka tehdä mahdollisimman halvalla tuote, joka on sen hippusen kilpailijan tuotetta parempi ja vielä onnistua markkinoimaan tuote niin, että me nielaisemme syötin emmekä sylje sitä ulos. Quality baits.

Vaikeaa on varsinkin jos kantaa omanlaistani asennevammaa kaikkea rahantekoa kohtaan. Vielä ongelmallisemmaksi homman aloittamisen tekee se, että suomalainen kulttuuri on hyvin kaukana tuosta meiningistä muualla. Kolme vuotta takaperin pidin itsestään selvänä, että karpinonginta on yksikertaisesti liian vaikeaa ja aikavievää, todellinen kalastuksen kuningaslaji. Glamour on jo pyyhkiytynyt pois ja tätä nykyä luulen sen olevan vain helvetin paljon aikaa vievä harraste. Olisikohan aloittaminen ollut helpompaa jos suomikarpin turha mystiikka ei olisi vienyt fokusta kokonaiskuvalta.

Nyt on ilmassa jonkunlaisia merkkejä siitä, että laji saisi hiukan jalansijaa myös täällä Suomessa. Toivonko tätä, periaattessa kyllä. On tämä hiivatti vieköön niin mukava harraste, että soisi sen hiukan leviävän. Ehkäpä muutama kuoppa karpinonkijan tiellä olisi tasoiteltavissa. Toinen puoli haraa hiukan vastaan. Miksi? Kateus? Periaatteessa kyllä, ainakin paikka kateus. Raaka totuus on se, että tämän hetken onkimestoista pari on sellaisia joita en halua kertoa kenellekään. Etelä-Suomalaiset järvet on niin täyteen rakennettuja, että usein koko lutakossa on vain yksi paikka josta onkia, jos sitäkään. Olisi himputin ärsyttävää jos viikon mäskäyksen jälkeen rannasta löytyisi toinen porukka, olkookin niin, että joukossa olisi vain yltiöhauskoja seuramiehiä, joiden kanssa tunnit muuttuisivat sekunneiksi ja yöt silmänräpäyksiksi. Itselle ei silti mahtuisi kuin yksi vapa pyyntiin. Selvyyden takia on mukava kun pystyy parilla tekstiviestillä varmistamaan etukäteen, että mesta on vapaana.

Muutamassa vuodessa on tosiaan tapahtunut paljon ja nyt kun kiduttavan pitkä talvi puhaltaa jo hyhmää niskaan on aika luodata mitä on Siloneulalainen karpinonginta vuonna 2013. Tässä siis blogin ensimmäinen "opas" kalastukseen.

How to fish carp in Finland- Siloneulalaisia ajatuksia karpinonginnasta

1) Ajankäyttö



Opi nauttimaan tyhjästä tekemättömästä ajasta. Siitä hetkien virrasta jonka jatkumossa huomaat välillä unohtavasi itse kalastuksen. Käytä riittävästi aikaa paikan valitsemiseen, tontin esisyöttöön ja itse onkitapahtumaan. Pidä silmät auki, nähty kala on jo melkein saatu kala. Siinä vaiheessa usko paikkaan ja tekemiseen kasvaa niin, että edessä on luultavasti useita tyhjiä nautinnollisia hetkiä samalla tontilla. Lopulta tulee myös onnistuminen. Jos kalan voi nähdä sen voi myös saada.

Älä yritä oikoa. Itse en ole ikinä saanut kalaa iltareissuilla. Toki homma varmasti näinkin onnistuu, mutta kannattaako nähdä vaivaa. Raskas esisyöttö ja 8h kalastusta, mitä järkeä? Kai joku on ekan kalan saanut alle sadan tunnin. Melkeinpä suosittelen, että ongit ensimmäiset kalat niiltä paikoilta jotka ovat yleisessä tiedossa. Ei se homma näiden paikkojen jälkeen ainakaan helpommaksi muutu.

2) Ruokinta 
                                                           
Voiko kalaa saada ilman ennakkomäskäystä? Kai se on mahdollista, mutta kuulostaa kyllä omaan korvaani kovasti kalajutulta tai julmetulta tsägältä. Siitä tuossa esisyötössä on kysymys, tsägäfaktorin kaventamisesta. Tältä kannalta lähestyn koko karpinongintaa. Mitä voin tehdä niin, että tuurin osuus kalansaannissa olisi mahdollisimman pieni. Todennäköisyysmatematiikka - mitä useammin syötän sen todennäköisemmin kalat paikan löytävät. Hyvin vahva mutu.

Mitä ja kuinka paljon? Tähän ei kai ole vastausta, riippuu ainakin rajusti paikan muusta kalakannasta. Riittävän isoa komponenttia veteen, heitäpä korkenluokan karkeaa HQ karppimäskiä keskelle sorvaparvea ja päättele sen jälkeen riittääkö pelkkä Ground Bait. Pikkukalat syövät yllättävän isorakeista kamaa, puhumattakaan puolen kilon lahnan lisuista. Tällaisia on saatu snowmaniksi viritetyilla 20mm boilieilla. Kalastamme Suomessa - itse en todellakaan vetäisi  yhtäsuuruusmerkkejä mannereuroopan kaupallisten onkikeskusten ja Keski-Suomalaisten reittivesien välille. Säästät rahaa kun käytät mielikuvitusta. Karppi syö käytännössä mitä vaan.

Mihin syöttää? Mäskätäkö kauas vai lähelle, laajalle vai suppealle alalle? Suurpiirteisesti veikkaan, että ennakkoon laajalle ja onkiessa suppealle ei ole kovasti väärä valinta. Kalaa saa myös ihan teleonkietäisyyksiltä, et todella tarvitse syöttilinkoja, spodeja tai edes ritsaa. Nämä vaan tekevät homman helpommaksi niillä paikoilla joissa kama on saatava kauas. Ehkä mäskin ollessa kauempana voi rannassa myös nauraa hiukan kovempaa.

Aina kehotetaan tarkailemaan aluetta pitkään ja valitsemaan onkialue sieltä, missä kaloja eniten näkyy. Näin siis commercial-paikoilla. Hienoa jos näet kaloja ja vielä hienompaa jos siellä missä kaloja näkyy on myös mahdollista onkia. Uljasta olisi tuollainen, mutta harvassa on ne onkipaikat jotka eivät ole enemmän tai vähemmän kompromisseja. Kummasta sitten tingit, nautinnosta vai kalamäärästä - paha rasti.

4) Välineet

Läpikulkematon viidakko. Itse olemme lähestyneet välinepuolta hitaasti. Nyt homma on karannut käsistä ja valitettavasti jokainen vipstaakeli tuntuu merkitykselliseltä. Tämä ei ole totuus vaan kuten monen muunkin harrastuksen kanssa mopo keulii. Hifistelijä virittelee varusteitaan lähinnä itseään varteen, eihän eroja äänentoistossa kuule kukaan muu kuin laitteiden omistaja itse ja tämän suppea sisäänlämpiävä sisäpiiri.

Vapa, kela, vapatuki,  hälytin tai kilikello, haavi ja syötit - nämä tarvitset takuuvarmasti jos aiot saada kalan. Laidallinen vapautusmatto, podi, hälyttimet, karppihaavi, pitkät karppivavat ja isot baitrunner-kelat, etupainot, boilipora ja neula, tarvikerasia, rigimatskut, spodi, ritsat, otsalamppu, PVA-kamat - näistä en ihan heti luopuisi. Kamojen tehtävä on tehdä reissusta mahdollisimman rentouttava. Ilman hälyttimiä et voisi nukkua öitäsi rauhassa, baitrunnerer helpottaa vastaiskua, podi pönkittää egoa ja haavi ja vapautusmatto puhdistavat omantunnon.

Kannattaa myös ottaa selvää miksi mitäkin kamoja käytetään, itse en esimerkiksi ihan heti tajunnut, että vavat ovat sellaisia kuin ovat lähinnä sen takia, että heitettävän painon määrä painoinen, syötteineen ja PVA-pusseineen on niin kohtuuton. Itse väsyttely onnistuisi kyllä ilmankin. Se panostatko laatuun vai hintaan, varsinkaan veden päällisissä välineissä, ei vaikuta suoraan saatujen kalojen määrään. Vedenalla homma muuttuukin merkityksellisemmäksi.

Rigit, näistä puhutaan ja näitä vertaillaan. Rigi on onkijan puumerkki, niitä viritellään ja niillä jos millä hifistellään. Ota selville miksi, jokaiselle juonteelle on olemassa selitys joka useimmiten liittyy kalan tartutukseen. Tärkein kaikista on kuitenkin vahvalankainen karppikoukku. Jokainen joka on kalastanut edes vähää alusta tajuaa, että terävyys ja leikkaavuus ratkaisee. Opettelisin sitomaan pari erillaista rigiä ihan vaan siksi, että monessa paikassa pohja on niin hettynyttä, ettei onginta pohjalta onnistu. Bolt-rigi ja chod-rigi - helppoa ja toimii varmasti.

5) Onginta
Sekuntiviisarin ääni kaikuu viikon viimeisten työtuntien taipuessa viikonlopuksi - onkipäivä, tästä ei fiilis juurikaan nouse.  Koko viikon odotus kumuloituu duunipäivän päätökseen, esisyöttö on omasta mielestä onnistunut täydellisesti ja pitkään suunniteltu reissu on alkamassa. Lähtöä tehdessä on usein kiire, en tiedä minne, nyt ei  pitäisi olla muuta kuin aikaa. Rantaan haluaa nopeasti, minuuttiakaan ei heittäisi mielellään hukkaan.

Koko karpin onginnan ehdottomasti paras hetki koittaa kun leiri on pystytetty, kamat on saatu vihdoin järjestykseen ja vavat lepäävät telineessä odottamassa lähtöä. Istut rannalla tuijottaen järvelle hamuten katseellasi hiljaisia suuria renkaita tai rauhallista pinnalle nousevaa päätä, ensimmäiset kahvit on jo tulilla eikä enää tarvitse ajatella saati tehdä mitään tarpeellista. Jos ennakkomäskäykset ja ennenkaikkea syöttökeikoille lähtö on välillä pakkopullaa on itse onginta sitten silkkaa silkkiä.

Itse luulen ettei onkipäivänä rannassa ole juurikaan mitään tehtävissä. Toki reissunaikainen mäskäys, syötin oikeanlainen tarjonta, pva:t ja muut viritelmät tähän vaikuttavat, mutta ne ovat tekniikkaa ja voivat vain hiukan parantaa tai heikentää mahdollisuutta kalansaantiin. Varsinainen duuni on tehty viikolla. Jos tontilla ei ole kalaa sen saanti on mahdotonta ja toisaalta jos karpit on saatu huijattua onkialueelle voi kalan saada vaikka mato-ongella. Kyllähän sitä silti kikkaillaan ja spekuloidaan milloin milläkin, mutta tämä kuuluu onkitapahtumaan siinä missä safkan teko, kahvin juonti ja odotus. Tyhjä aika täytetään ihanan tarpeettomalla rupattelulla jonka punaisena lankana on kalastus, mutta joka rönsyilee vapaana ajankohtaisissa ja ajattomissa asioissa.

Koska karppikalaan kannattaa lähteä? Myytti karpista lämpimien vesien kalana puoltaa tarinaa helleöiden onkihetkistä. Pimeässä otetut kalakuvat vahvistavat mielikuvaa ja kyllähän keskikesän valoisat lämpimät yöt ovat kalastajan kannalta parhaimpia. Kuitenkin, mikäli tavoitteena olisi puhtaimmassa lajikalastushengessä saada mahdollisimman vähällä vaivalla yksi isohko karppi sisävesistä jättäisin itse tällä vaatimattomalla kokemuksella  koko keskikesän onkimatta. Silloin saa varmasti kaloja, mutta itse prioirisoisin touko-kesäkuuhun ja toisaalta taas syys-lokakuuhun. En tiedä tutkitusta tiedosta, mutta melkeinpä veikkaisin vedenlämpöjen 10-18 olevan ainakin lähellä hyvää.

Järvikohtaisesti eroja varmasti löytyy samoin kuin ottiajan kanssa. Ei niitä kaloja pelkästään yöllä tule, ei todellakaan. Paikkakohtaisia erot ovat varmasti, niinkuin kaikilla kalalajeilla. Toisaalla paras hetki tuntuu osuvan iltaan, toisessa mestassa hämärän ajat antavat parhaiten ja jossain osumia tulee aivan pimeässä. Selvää on, että tällä ehkä parinkymmenen kalan otannalla ei hirveitä johtopäätöksiä voi vedellä ja paukutellen roiskia suoria viivoja kalastuksen hienovireistä. Itse olen kuitenkin sen verran ennakkoluuloinen ja epäilevä, että luotan liki ainoastaan omaan empiirisesti kerättyyn tietoaittaan. Muut tiedot ovat ainoastaan lähdeviitteitä.

6) Kalapaikat

Näistä kysellään kaikista eniten ja näihin vastataan kaikista vähiten. On ikävää olla mulkku, mutta valitsen tämän roolin. Kyse ei ole ylimielisyydestä vaan terveestä itsekkyydestä, omasta nautinnosta. Blogiteksteissä on sivuttu tätä useammin ja idean voi kai tiivistää pariin ajatukseen.

rakennettuna
loputtomat kaislikot
kahluuhousuilla

vesiruttoa
pinnan alla ahdasta
keväällä mennään

ihana kallio
oivallinen onkia
yksityisaluetta

onhan totta on
hiljainen täydellisyys
salassa pysyy


Tämän hetkisellä osaamisella väitän, että yhden ongittavan paikan löytää meidän kalatunneilla ehkä kerran vuodessa. Ja sitä hakemista tehdään paljon, tietoa etsien ja rannoille jalkautuen. Spotattujen mahdollisten onkipaikkojen ja kirjavien pettymysten suhde ei todellakaan mairittele kalastajaa. Jokaisella on yhtenevä mahdollisuus etsiä, ei ne istutustiedot suurimmalta osalta mitään Stasilistoja ole. Vapaasti ovat saatavilla nämä asiakirjat.

Halutaanko tätä kulttuuria sitten ylläpitää, ripaus Yakuzaa ja hyppysellinen ruusuristiläisyyttä? Äskenkin tuossa vierellä kävi vireä 7-vuotias lukemassa oheista tekstiä ja uhitteli ja uhkaili allekirjoittanutta, etten paljastaisi menestyksekkäitä kalppi-tonttejamme. Mitä järkeä tässä on? Ketä tämä palvelee? Muuttuuko kalastuskulttuuri ikinä näillä keinoin? Jokainen valitkoon itse, tämä on meidän linja.

7) Miksi juuri karppi

Miksi ihmeessä juuri karppi? On helppo fiilistellä onkihetken rauhallisuudella, filosofoida tyhjän ajan merkityksellä ja muistuttaa kuulijoita sillä, että aamuyön haalean kalpean usvan leijuessa keveänä vasten tummaa vedenpintaa arkihuolien paino mielen päältä on poissa ja olo on täydellisen huoleton.

Voima, adrenaliini, euforia, vimma ja massa - turha sitä on kiertää, osa magiasta on silkkaa kalan kokoa, raakaa painetta siimanpäässä ja ihmetystä siitä millaisia otuksia kotoisat vetemme kätkevät syliinsä. On siinä myös ripaus pioneerihenkeä. Jokainen karpinonkija on varmasti tietoinen siitä, että kuuluu kohtuu harvalukuiseen suomalaisten joukkoon jotka näitä alunperin Aasialaista alkuperää olevia kaloja jahtaavat. On mieltä kiihottava ajatus kävellä uudelle rannalle miettien olevansa ehkä ensimmäinen joka tarkoituksella yrittää vesistön karppikantaa kartoittaa. Myös tuttavien ihmettelevät ilmeet ja äimistyneet lausahdukset kalan erikoisuudesta ja kysymykset siitä onko kala todella saatu Suomesta hivelevät itsetuntoa. Toisessa päässä niiden läheisimpien hämmentynyt epäusko, rauhaton päänpuistelu ja floretin terävät sivallukset siinä vaiheessa kun esitellään uusimpia karpin terveydenhuoltotarvikkeita palauttauvat jo jalustalle nousevan karpinonkijan pikaisesti  poteronsa pohjalle.

En usko, että karppi on ylivoimaisen älykäs tai oppivainen, epäilen hyvin vahvasti sen auraa haastavana vastustaja. Karppi on kala, joka syö kaiken ja kaikkea. Se ei nirsoile osuessaan tontille.  Ison ruutanan koukuttaminen vaatii todella perehymistä ja herkkiä käsiä, mutta kun karppipaikalle osuu syövää kalaa on lähtö aina hyvin lähellä. Toki päivät poikkeavat ja joskus, syystä tai toisesta kalat sivuuttavat syötit. Kuitenkin, useimmiten hälytin huutaa ja kala on kiinni. Karpin haastavuus perustuu hyvin suurelta osin yksinkertaisesti määrään. Kun kaloja on vähän niitä on vaikea saada. Merkkaa lammen hauista 20 ja lähde jahtaamaan juuri näitä yksilöitä.

Haaste, aika ja palkitsevuus - tästä hommassa on kysymys. Luulisin, että karppi on vain keino koetella itseään. Aivan yhtä hyvin voisin jahdata täkyonkien vaikka siitä suurinta haukea. Onkireissut ovat nykyään kovin kokonaisvaltaisia. Pikaiset kalareissut tuntuvat  kaukaisilta. Kalastusmuotona, on laji mikä tahansa, onginta on tällä hetkellä kaikkein eniten itseäni. Se tarjoaa loputtoman lajifaunan lisäksi mahdollisuuden kalastaa isoa kalaa aivan kotinurkilla. Itseasiassa luulen, että Uudenmaan alueella helpoiten saatava yli 10 kiloinen sisävesikala voisi hyvin olla karppi. Kaloja on todella monessa paikassa ja jos vain jaksaa nähdä vaivan voi uusia neitseellisen ison kalan paikan löytää jokainen. Vaikeaa se on ja helposti siihen haaskaantuu kesä- pari niin, että mitään takeita kaloista ei ole, mutta lopulta jokainen halukas karppinsa varmasti saa.

Tulevaisuus näyttää jatkuuko ongintamme tällaisena vai kääntyykö syöttivene jyrkästi kohti uusia vanhoja seikkailuja. Nyt näyttää pahasti siltä, ettei tämä tauti ole talttumaan päin. Varmasti se terävin innon kärki vielä leikkautuu ja vanhat tutut kalastusmuodot palautuvat listalle, mutta nyt suunnitellaan talvelle enemmän karpinonginnan puhdetöitä kun ensimmäisiä pilkkereissuja. Tälle kaudellekin on vielä todistettavaa, itseäni kiinnostaa kovasti kuinka myöhään vuoden viimeisen karpin saantia voisi venyttää. Voi olla, että tutut antavat rannat saavat vielä vieraita ennen katon jäätymistä ystäviemme elinympäristön päälle. Onkikausi siis jatkunee ja ensimmäinen kevätreissukin on jo sovittu - aivan uuteen paikkaan.

Aikanaan ajattelin karpinonginnan ja oppimisen aikajänteen niin, että viidessä vuodessa osaan jo onkia ja saan kaloja useammasta paikasta. Nyt karppikesiä on takana kolme ja tuo tavoite tuntuu kuitatulta. Homma oli lopulta helpompaa kuin kuvittelin  En tiedä vieläkään oikeastaan mitään, mutta olen vakuuttunut, että halutessani ja ajan riittäessä saan kaloja vielä lukemattomista uusista paikoista. Palaan lopuksi siihen mystiikkaan ja sumuverhoon johon itse tunsin ensireissuja suunniteltaessa törmääväni. Jos haluat saada karpin lähde ongelle. Karppi ei ole mitään muuta kuin kala. Lähtöajatus on sama kuin kaikessa kalastuksessa. Kalasta siellä missä kaloja on tai houkuttele ne paikalle. Usko, haaveile unelmoi, pety ja onnistu. Kun paksu selkä liukuu rauhallisesti takaisin veteen toivot kohtaavasi saman kalan vielä uudelleen. Kunnioita kaloja ja arvosta muita kalastajia, mutta muista että karppikannat eivät kestä verottamista. Pyydä ja päästä, ongi ja iloitse.

Kommentit