Ruskaongella 12.10.2013

Kun on reissunpäällä sivistyneiden ja sofistikoituneiden onkimiesten kanssa oppii kaikenlaista tarpeellista elämästä ja huomaa nopeasti tarkastelevansa tilanteita avarammalla objektiivilla. Aamulla ei voi vielä tietää mitä oleellista sitä illalla jo osaa. Kissat kuseskelevat nykyisin korkean lämpöarvon omaaviin puupelletteihin joiden koostumus on puhdasta kotimaista havupuuta. Tämän ihmeellisen tuotteen käyttömahdollisuudet ovat liki rajattomat. Poltettaessa niistä vapautuu puhtaan sinivalkoinen tuoksu, on kuin istuisit saunassa johon on vastikään vaihdettu laudepuut. Turha kärvistellä märkien risujen kanssa ja kirota valtavaa savupilveä, jonka sisältä on vaikea kontrolloida kokoajan sammuvaa tulta. Polta samoja puita johon kissasikin kusisi!

Tämä avotulen polttaminen on ihan hobojen homma! Ai mikä hobo? Hoboksi kutsuttiin 1800-luvun lopun Yhdisvaltojen koilliskulmauksessa  maahanmuuttajia ja kodittomia ihmisiä. Yhteistä hoboille oli rahattomuus, kodittomuus ja se, että toisin kuin pummit, irtolaiset ja kulkurit hobot vaelsivat ympäri maata työn perässä. Usein hobot viettivät elämäänsä tiivissä symbioosissa valtion rautateiden kanssa hakien junista nukkumapaikkaa ja toisaalta työtä.

Päähobo

Koditonta mieltä lämmittävä avotuli

Suurta nautintoa on kalastaa mukavien kavereiden seurassa. Iso kunnia niille jotka tekevät reissu toisen perään iskuja kalapaikoille yksin, vapaaehtoisesti. Jonkunlainen nyrjähdys ja nivelrikko siinä ihmismielessä on minun peilistäni katsottuna tapahtunut sillä itse kaipaan tarpeetonta jutustelua ja tukiverkkoa joka pompauttaa alistuneisuuden vallatessa alaa kalahaaveeni hitusen korkeammalle. Koululaitos on ehkä yhteiskuntamme selkäranka, mutta itse huomaan yhä oppivani eniten muilta ihmisiltä - kissanhiekkaa ja hoboja, mutta ennenkaikkea ymmärrystä, suhtautumista ja näkökulmaa elämään.

Ja mikä on suurperheelliselle parempi paikka pysähtyä kuin onkiranta. Tämä reissu oli fiilikseltään ja olotilaltaan yksi parhaista, vaikkei kaloja saatu yhtäkään. Pimeästä pimeään, kaiken peittämästä sumusta, kirkkauden kautta pysäyttävään keltaiseen hetkeen ennen auringonlaskua istuttiin pienellä tontilla turisten ja töllistellen. Syksy on hyvin selvästi täällä ja ruskan sävyttämä maisema kirvoitti siirtymien ystävistä lukuisia hyvänmielen huokauksia. Karppejakin nähtiin ja uskon vahvasti, että niitä on ronkittavissa ylösasti paremmalla paneutumisella asiaan. Oma haaveeni olisi todistaa, että keltaisen muututtua harmaudeksi ja harmauden yhä kirkastuttua puhtaaksi valkoiseksi sen karpin voi vielä saada. Kokeilisikohan sitä kuitenkin vielä kertaalleen, ensilumeen aikaan - karppiongen taikaa...


Vuoden viimeinen karppihetki?

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Päähobo,varahobo..... mihin jäi kameran takana vaaninut Hessu Hobo? ;-)

-JariK-
Anonyymi sanoi…
Hyvältä näyttää! Miten karppikausi lopulta sujui? Selasin oppimismielessä tän vuoden raporttejanne, ja "vain" muutama pönökuva. Vai pidättekö tarkoituksella matalampaa profiilia karppisaaliista ? ;).

Itse opiskellu aihetta nyt hieman internetistä, ja tarkoitus ensi kaudella aloittaa vähän harrastamista. Tyhjän pyytämiseen saa ilmeisesti henkisesti varautua.

Hyvä sivu anyway, ja vähän auttanut harrastuksen aloittelussa. Etenkin edellinen rapo.

-S
Teemu sanoi…
Kiitos edellisestä kommentista herra (tai rouva) -S. Kausi on sujunut hyvinkin mallikkaasti ja kalojakin on saatu ihan kivasti. Otan osaa jos olet joutunut kahlaamaan tolkuttomat määrät turhanpäiväistä jorinaa vinkkien toivossa, en oikein koe tuota vinkkien kirjoitusta, kuten en myöskään pönöjen sarjapostausta omaksi tavaksemme kirjoittaa. Ja tämähän ei todella tarkoita sitä että pitkää sarjaa edes olisi postattavana.

Tyhjä ei pyytämällä lopu, joten siihen kyllä kannattaa varautua. Vaikka mistä sitä tietää, voithan löytää jonkun viisasten kiven tai karpin kalastuksen sammon joka nostaa sinut ylväästi suomalaisen karpiskenen kaapin päälle. Onnea tulevaan, harrastus oh hieno.

hauskaa syksyn jatkoa,
Hessu Hobo