Meksikolaiset pikkujoulut 25.-26.10.2013

"Karpin ravinnonotto on kiivainta keski- ja loppukesällä, mutta se lakkaa syksyllä vedenlämmön laskiessa alle 8-10 ºC. Paastokautta ennen seuraavaa kesää kertyy Suomessa vähintään kuusi kuukautta."
http://www.rktl.fi/kala/tietoa_kalalajeista/karppi/

Pikitie vilisti alla ja auto syöksyi hurjaa vauhtia kohti pohjoista - onkipäivä, mielen kiire tarttui matkustajaan ja kuskin vaikea viikko oli takanapäin. Olimme Jarin kanssa matkalla pikkujouluihin, tähän päättyisi Siloneula carp ensamblen kausi 2013. Edellisviikonlopun reippaat yöpakkaset olivat mennyttä ja viikon puolivälistä asti elohopea oli kiepsahdellut toisella kymmenellä. Mäskireissuilta kuului kuitenkin omaan mieleeni sinfonialta kuulostavia uutisia - vesi onkimestalla oli laskenut parissa viikossa +6:een asteeseen. Oli aika pyyhkiä RKTL:n karppitiedoilla ahteria.

Itse olen kummastellut useasti tuota rktl:n ilmoittamaa 8-10 asteen rajaa . Jos yritän ajatella järjellä pääsen aina samaan tulemaan. Kyllä se karppi, kuten melkein mikä tahansa kala syö jos ruokaa on tarjolla. Ympäri järven surffailu jää varmasti pois ja kulutus vähenee radikaalisti, mutta purematta en suostu hyväksymään tuota yllä mainittua täydellistä paastoa. Jos taas ajatuksiin tulee hippunenkin tunteilua mukaan näen itseni kelailemassa suurkarppia rannalle rantaveden jo ollessa riitteessä ja pakkasen härmistäessä kalakamat valkoisiksi.

Jarin ja minun jälkeen ahdas ranta täyttyi pikkuhiljaa podeista, vavoista, romuista ja hyvistä onkikavereista. Jari, Jukka, Mitri, Jerry ja minä - tässä on se sisäpiiri jonka puoleen karppiasioissa käännyn. Paikkoja ei paljoa jaella, mutta tältä ryhmältä joviaaleja onkimiehiä itse etsittyjä, harhailtuja, kokeiltuja ja paskaksi todettuja paikkoja ei pimitetä. Tähän porukkaan luotan, tieto ei liiku ja jos liikkuukin sille on olemassa hyvä syy ja kohde. Toki ringin sisällä on vielä pitkänajan Siloneulatoverit joiden välille on vuosien kuluessa syntynyt hyvin läheiset ja tiiviit välit. Jos itse joltakulta vahingossa joskus jonkun paikan kuulen, vaikka vannotettuna vaikenemisesta, siirtyy tieto ihan varmasti tunnin parin aikaskaalalla Jukalle ja Mitrille.

Lämpötilaa vastaan voi taistella, mutta kaiken sisäänsä nielevä pimeys on vain hyväksyttävä. Kun kuudelta alkaa olla pimeää ja aurinko nousee uudelleen siinä kahdeksan pintaan kertyy mustaa aikaa yhdelle illanreissulle ihan riittävästi. Toki uljas hobokaksikkomme taisteli kaiken hereilläoloaikamme tulen herruudesta ja pitivät samalla huolen siitä, etteivät ainoat valon pilkahdukset pimeässä olleet sanallisten oivallusten välähdyksiä. Pitkässä alati viilenevässä pimeässä on huikea kontrasti kokonaisvaltaisen valoisaan ja lämpimään kesäyön onkireissuun joita on kertynyt viimevuosina mittariin niin, että jo pelkkä ajatus moisesta herättää haikean raukeita fiiliksiä. Elävä tuli, kirkas tähtitaivas ja maukkaat tarinat punoivat illasta lopulta mainion kokonaisuuden, sellaisen joka omassa asteikoissani kiilaa onnellisten muistijälkien etujoukkoon.

Onnellisuus, ystävällisyys, muiden huomioiminen, yritys ymmärtää ja halu oppia - arvot kuin suoraan poliittisten puolueiden vaaliohjelmasta. Bob-Helsinki näitä raapisi, pyörittelisi ja puoskaroisi mediaseksikkäiksi niin, että sosiaalipuolen leikkaukset saataisin kuulostamaan inhimmilliseltä kyvyltä ymmärtää ja arvostaa ihmistä läpi sosiaalisen hierarkian. Arvot jotka ovat olemassa ja ajatusmallit joiden pohjaan mediapuheesta ja kyynisistä kannanotoista huolimatta moni meistä yhä rakentaa. On mieletöntä millainen mielihyvä valtaa mielen, kun tuntematon paljastaa omat ennakkoluulosi ja asenteesi. Juuri ennen nukkumaan menoa ylimääräinen otsalampun valokeila leikkasi harvaa metsää ja varmaan meistä jokainen valmistautui tukkanuottasille. Muutama minuutti tästä istuimme rannassa syömässä tuoretta pullaa ja rupattelemassa kalajuttuja Kuolan lohijoilta Mauritiuksen kristallinkirkkaisiin marliinivesiin. Pienet teot ja eleet joiden ei itse edes ajattele merkitsevän toiselle suuria saattavat olla niitä pieniä sysäksiä jotka puskevat muita olemaan sen hiukkasen parempia ihmisiä. Hyvyys tuottaa lisää pieniä onnellisuuden eleitä ja ilo kulkeutuu ilon luokse.

Karpin saamiseen suhtauduttiin hiukan kaksijakoisesti ja vaikka paikka tuttuudessa herätti luottamusta olimme kukin tahoillamme varautuneet pitkiin uniin ja myöhäiseen aamuherätykseen. Ehkäpä tämä mielessämme väistelimme Jarin mummokahveja ja valmistauduimme siirtymään nopeasti unikuviin. Ei sitä sitten maltettu. Se pieni toivonkipinä roihusi kaikilla ja kello paineli menemään sellaista kyytiä, että pimeä tunti vaihtui toiseksi ja taas kolmanneksi. Jo valoisalla näimme todennäköisen karpin ja tämän jälkeen odotus tiivistyi osaltani kevyeksi jännitykseksi. Myönnän uhonneeni ennen reissua ja puhuneeni kovaan ääneen pakkasten ja hyytävän järviveden puolesta. Toivoin ihmiskoetta ja näytettä siitä, että RKTL menee metsään myös arvioidessaa suurimpien särkikalojemme käytösmalleja. Olin onnistunut jälleen kerran markkinoimaan mielelleni reissun jonain elämää suurempana julistuksena. Kohottanut ryhmämme jalustalle yhtenä kansakunnan jaloimmista ja ennakkoluulottomimmista särjenonkijoista. Saatu kala todistaisi aukottomasti sen, että karppi syö vielä viiden asteen vedessä. Tästä aste alaspäin niin pääsemme siihen astelukuun, mikä löytyy liki kaikkien kotimaisten vesien pohjalta kylmimpinäkin talvikuukausina.

Kello oli jotain yhdentoista ja kahdentoista välillä, olin juuri nukahtamassa kun havahduin maan tärinään - Jari oli liikkeellä. Langattomat hälyttimet eivät ole kaveriystävälliset, mutta tuollaisen metsäkauriin Boilitehtailijastamme tekee ainoastaan huutava hälytin. Salamana olimme kaikki pystyssä, joku sitä syöttiä kuljetti ja nyt se joku oli poissa. Myhäilimme ja pudistelimme päitämme, emme millään hyväksyneet ajatusta lahnasta tai muusta mustasta pekasta. Jukka oli onkinut koko ajan 10mm syöteillä ilman yhtäkään piippausta. Kyllä se karppi oli, syövä kala.


Kömmimme vastentahtoisesti takaisin nukkumaan ja toivottelimme toisille rauhattomia öitä. Oma toiveeni ihmiskokeesta alkoi osoittautua turhaksi uhoiluksi, kun ilmanlämpö laski reilusti alle kesäpussini comfort zonen. Makoilin kippurassa pussin sisällä ja kurkistelin kiinni vedestystä aukosta kuin kuutti ikään kun äsken kuulunut töminä toistui vielä edellistä kertaa kiivaampana. Kala vei ja Jari pinkoi. Jo pelkkä vavan käteensaaminen tuhosi lopullisesti RKTL:n jostain haaliman tiedonjyvän. Kyllä karppi syö ainakin viisiasteisessa vedessä ja hyväksyy vielä mielellään 20mm boilien. Tämä oli meidän matkamme kuuhun, harppauksemme tai askeleemme, todistimme itsellemme sen jonka moni jo tiesi, mutta josta ei koskaan oltu kirjoitettu Suomeksi mitään muuta kuin 8-10 astetta. Kaikkia nauratti.

25.10. klo 23.30, ilmanlämpö 2 astetta, vedenlämpö 5 astetta


Täydelliset pikkujoulut, liiankin täydelliset. Tuoretta pullaa ja suuria kaloja. Yöllä nukuttiiin useammasta syystä hyvin rauhattomasti. Oli se hiivatin hienoa kertakaikkiaan. Olla mukana reissulla ja osoittaa, että oma vahva mutu oli kerrankin totta. Kylmä häiritsi ainakin ihmiskoehenkilöitä, mutta osassa pusseista nukuttiin pitkää raskasta Ruususen unta. Yhdysvaltain puolustusvoimien yövalmius ei voi olla kovinkaan kaksinen jos laitoksen pussissa unien laatu on nyt nähtyä luokkaa. Edes yhden taajuuden halpishäläreiden infernaalinen möykkä lokakuisessa hiljaisuudessa ei keskeyttänyt kaikkien unta.

Aamulla olo oli epäuskoinen, mieli kävi viivellä ja ajatus oli harva, kuten pikkujoulujen jälkeen usein. Varsinkin tällaisten, yhtä meksikolaista fiestaa ja tanssia aamuyöhön. Juustolautanen puuttui, mutta sormet tuoksuivat grillatulta sipulilta. Näin tällä järvellä, mutta itse olen valmis lyömään yhtäsuuruusmerkin kaikkien kotimaisten vesistöjen kohdalle. Karpin saamisen täytyy olla mahdollista liki koko avovesikauden ajan, vaikka kyllähän tuo istuminen ja oleminen kylmässä ja pimeässä hommaa vaikeuttaa. Kylmä vesi teki sen minkä se tekee kaikille kaloille. Lähdöt olivat "hitaita" ja kalat rauhallisia, mutta ruoka maistui vallan mukavasti.

En tiedä kannattaako saati jaksaako tätä projektia jatkaa. Aina voisi tehdä vielä yhden reissun. Näitä viimeisiä on tehty nyt jo useampi. Vedet kylmenevät ja kala syö, karppikin - näin uskon. Ehkä sitä silti pakottaa itsensä pysymään kotona ja suunnittelemaan jo uusia seikkailuja kalastuksen ihmeellisessä maailmassa. Tämän harrastuksen tiimoilla on useita asioita joita haluaisin tehdä ennen pitkän talven taittumista valoon, sulamiseen ja uuteen kasvukauteen. Osa niistä kääntää ajatuksen tulevan onkikauden valmisteluun, mutta tämän kertaisten kalojen jälkeen muutamat pilkkireissut tuntuvat jo hitusen kutsuvammilta. Onhan se hienoa puuhaa. Lähteä kalaan ilman ennakoita ja palata kohtuu pian takaisin ja ehkä syödä tuoretta kalaa. Kyllä se niin on - Karppikausi 2013 on osaltani tässä. Ovi on mennyt kiinni. Tämän kalakesän päätteeksi ei enää tarvitse tyytyä talvikausina pelkkiin Kordan mainosrainoihin vaan kovalevyllä on muistorikkaita kuvia ja taidokkaasti leikattua kotimaista karppimateriaalia usemman illan viihdykkeeksi. Tähän on hyvä päättää.

"Karpin ravinnonotto on kiivainta keski- ja loppukesällä, mutta se lakkaa syksyllä vedenlämmön laskiessa alle 8-10 ºC. Paastokautta ennen seuraavaa kesää kertyy Suomessa vähintään kuusi kuukautta."


Kommentit

Teemu sanoi…
Saimme viestiä Pasi Okkoselta talvikaloista. Eli 10.11 on ainakin saatu Suomesta karppi. Loistavaa Pasi! Pystyykö joku nokittamaan?

-teemu

Vielä on teillä pikkuisen yrittämistä syys karpin suhteen. Itse olen saanut vuoden viimeisen karpin 10.11.2004 luultavasti tuolta samalta järveltä. Ensimmäiset karpit sain vuonna 2002. Mutta ei kun kireitä teille. Hienot sivut teillä kumminkin on. saatetaan jopa nähdä järvellä:)

T: Ogis