Järvestä nousi porsasta suurempi kala - tarinoita kesäuutisista 5.7.2014

Olen kateellista sorttia. Etenkin isot kalat muille aikaansaavat rankan sisäisen myrskyn ja kiirastulen. En voi millään hyväksyä toisten onnea ja iloa. Sisäänpäin hymyilevät ja raukeat saamamiehet joutaisivat hirteen. Haluan saada kalat itse ja siksi en malta olla puuttumatta seuraavaan uutiseen.


Kaikilla on oikeus kalastaa ja tehdä saaliilleen mitä haluavat. Osalla on myös mahdollisuus suurennella kalajuttuja iltapäivälehdissä. Emeritusprofessori Luostarinen on tehnyt tämän rehellisesti omalla nimellään, joten lienee oikeus ja kohtuus kirjoittaa kevyttä vastinetta herralle. Alkuun pieni huomautus painoarvioista. En tiedä onko tämä silkka kesäuutinen, pyrkiikö herra professori tekemään keltaisen lehdistön avulla kalastaan Ruokolahden leijonaa. Linkin takaa voi jokainen tehdä omat laskelmansa, mutta epäilemättä kalalla on painoa maksimissaan 20kg. Muistuttaisin myös, ettei kalojen pituuksia mitata kylkiviivaa pitkin vaan kalan vierestä. Kalahan on kolmiulotteinen objekti. Mitä suureen suomuun tulee tietänee professori Luostarinen, että olemassa on suomu- ja peilikarppeja, joten suomun koosta ei varsinaisesti pysty päättelemään muuta kuin kalan lajin ja mahdollisesti iän.


Itse kalan tappamiseen en puutu. Ymmärän tämän. Kun vedestä nousee pöyristyttävän kokoinen otus, todennäköisesti täytenä yllätyksenä on normaali reaktio huutaa kovaa ja hakata elikkoa jollain kädessä olevalla painavalla esineellä, luultavasti airolla. Tuskinpa professori Luostarinenkaan tiesi järvessänsä karppeja elävän, liekö koskaan lajia edes elävänä nähnyt..

Nyt kala on pakastettu ja odottaa maukkaita gourmee kokeiluja. Karppihan on maailmalla, etenkin aasiassa hyvin käytetty ruokakala. Saksassa karppia syödään Jouluna. Ennen syöntiä kalan annetaan elää noin viikko puhtaassa vedessä mudan maun poistamiseksi lihasta. Näinpä pelkään pahoin, että emeritusprofessori Luostarinen pettyy katkerasti makunautintoonsa. Googlasin myös nopeasti tuon Kaukjärven ja huolestuin emerituskalastajan kohtalosta. Kaikki merkit viittavat siihen, ettei suurkalan saantijärvi ole siitä puhtaimmasta päästä. Päinvastoin. Yli 30-vuotta saatu karppi on siivilöinyt ravintonsa järven pohjamudasta. Bon Appetit 


Kun Luostarisen jutut kääntyvät Nokiaan ja laman taittumiseen huomaan onnekseni lukevani tämän vuoden "leijonasta". Herra maalailee, liioittelee ja vie toimittajaa kuin karppi kalastajaa. Kaverilla on loistava huumorintaju, mutta arvostelukyky ehkä petti. Voiko kukaan toimittaja julkaista tämän "julmahuvi"-uutisen näin? Meneekö emeritusprofessori Matti Luostarisen maine? Suomalaiset lukevat lehtiään kuin raamattua. Toivotaan, että herra saa jatkossakin rauhassa verkkokalastaa mökkinaapurien ja kylänmiesten puuttumatta irvileukaisina tilanteeseen. Kuka haluaisi olla "Nelkytkiloa" Lukkarinen seuraavat 30-vuotta.

Ja palatakseni alkuun. Olenko kateellista sorttia? En tiedä, mutta hyvältä tuntui saada kerran enemmän kalaa kuin Jukka. Yksi siihen riitti. Session alussa luovuttivat teatraalisen jalomielisesti mulle parhaan tontin. Jaksan kuulema näin kalastaa loppuvuoden nollaa valittamatta ja olen hyödyllisempi uusia paikkoja skannatessa. Tätä kohti. 

Kauden avaskala

Kommentit

Ihan hauska juttu. Siinä oli vain sotkettu kaksi juttua keskenään. Ja kun sen liittää leijonaan, syntyy kolmaskin narratiivinen kerronta, jonka idea on suomalaisessa kulttuurissa, jossa kateus vie kalatkin järvestä. Karppi ja sen kulttuuri kun on paljon merkittävämpi kuin mihin kalastusta aikansa kuluksi harrastavalla tahtoo olla aikaa ja innostusta. Siitä vain opiskelemaan ensin biologiaa ja sitten kulttuuritieteitä. Onnea matkaan. Leijonan jälet hiekassa katoavat sitä matkaa tehdessä ja proffien tenteissä.

Teemu sanoi…
Suurkiitokset kommentista.

Itse en tuosta kulttuurista ja mytologiasta joka karpin ympärillä varsinkin Aasiassa on ole perillä kuin vähän alusta ja tämä riittää minulle.

Tuon IS:n jutun lukeneena ei kyllä ajatus kulttuuritieteistä saati biologiasta tullut ensimmäisenä mieleen. Lähinnä haiskahti pullistelulta ja kovan luokan liioittelulta.

Karpin historiasta kotivesissämme tiedän jotain. Ensimmäiset karpit on tuotu Suomeen jo 1800-luvun puolivälissä. 1860-luvulla Töölölahden maisemissa on ollut karppialtaita. Varsinaiset istutukset paikallisiin vesistöihin aloitettiin 1950-luvulla ja siitä lähtien kaloja on istutettu epäsäännöllisen säännöllisesti.

Karppihan ei Suomessa lisäänny, joten paikallista kalastoa ajatellen karppi on ollut turvallinen istutettava. Itselleni noiden istutusten lopullinen ajatus on jäänyt hitusen hämäräksi. Kun käy läpi istutusjärviä huomaa nopeasti, että monet näistä ovat matalia ja reheviä. Se ehkä ohjaa ajatusta siihen suuntaan, että karppeja oltaisiin istutettu järviin hoitotarkoituksessa. Karppihan syö paljon ja käytännössä mitä vain, joten mm. vesikasvuston vähentäminen on voinut olla mielessä. Toisaalta olen lukenut myös vesistönkunnostussuunnitelmia joissa pohjasta syövien kalojen (ruutana, suutari, lahna, karppi) todetaan aiheuttavan rehevöitymistä. Pohjasta syödessään ne pöllyttävät ravinteita pohjasta. Muistaakseni termi jota käytettiin ole bioturbaatio.

Toinen ajatus istutuksissa on varmasti lajifaunan lisääminen. Lisäksi karppi on eliniältään mielenkiintoinen kala. Keski-Euroopassa karpit elävän n.40-vuotiaiksi, mutta koska Suomessa kasvukausi on lyhyempi on karpin oletettu eliniän odote luultavasti melko reilusti pidempi. Tutkittuun tietoon tästä en ole törmännyt, joten tämä on silkkaa mutuilua.

Itsekin syyllistyn helposti mystifioimaan Karppia, sen viisautta ja saamisen vaikeutta - tässä on yhteyksiä siihen alussa puhuttuun kulttuuriin Aasiassa. Kuitenkin karpinkalastuksessa on myös isolta osalta kyse kalan koosta. Kuten varmasti huomasit on kala myös aivan törkeän vahva.

Karpinonkijat vapauttavat yleensä kalansa. Onkitapa on sellainen (yksi pieni yksihaarakoukku), että kala ei ylösotosta vahingoitu. Eläinrääkkäystematiikkaan en puutu, ylösnostettu kala jää joskus heti vapautuksen jälkeen ruokailemaan. Iso kala on omassa mielessäni arvokas ja tappamatta jättämisen arvoinen. Isoimmat on saman ikäisiä kanssani, jopa vanhempia. Jos lähtisit ostamaan tuollaista kalaa elävän kasvattamosta olisi sen hinta hyvinkin mittava, en osaa sanoa tarkkaa arvioita, mutta ilmanmuuta puhutaan neljänumeroisesta luvusta. Tietolähteideni mukaan kalasi oli istutettu vuonna -83, joskin nämä tiedot ovat hyvinkin puuttellisia.

hauskaa kesän jatkoa ja mahdollisimman muikeita kalahetkiä toivottaa,
Teemu Heikkilä
Kalakerho Siloneula

Vuoden suosituimmat tekstit