Lapsikalastusta 1.6.2015

Merkittävillä urheilusuorituksilla on vaikutusta nuorison harrastekenttään. Niinpä ei liene kovin yllättävää, että megalomaanisten ponnistelujen tuloksena korjattu maratonvoitto on pakottanut minut samoille särkivesille vielä kisan jälkeen. Lajilista on kasvanut ja kaikilla on ollut kivaa, jopa minulla. Lopulta tämä fongaus voisi olla aika oivallinen tapa tutustuttaa uudet kalastavat polvet onkimisen riemuihin. Homma on melko iisiä ja todennäköisyys uusiin lajeijihin ja täten onnistumisiin pysyy melko kauan korkealla.

Kävimme myös Jukan kanssa heti maratonin jälkeisenä viikonloppuna heittämässä karppinollat viime vuonnakin tyhjää antaneelle tontille. Oikeastaan homma on melko ärsyttävää. Kaksi isoa kalaa tuolla karkasi viime vuonna ja sitä on kovin vaikea antaa periksi. Silti tyhjiä öitä paikalle on jo aika monta. Ehkä sitä pitäisi vaan luovuttaa ja jatkaa onkimista jossain muualla. Onkirannassa olo oli kuin kotona. Se on isosti mun paikka ja juttu. Aika, maisema, odotus ja luonto - parasta hommaa kertakaikkiaan. Seuraava reissu on jo tulilla. Toivotaan, että nyt riivaava tauti talttuu ja seuraavaksi tänne postaillaan jo karppikuvia.... 

 Suutari
 Ruutana
 Salakka
Hauki

Kommentit