Kesäprojekti 2015 osa 2 - Eka turpa rannalla 11.7.2015

Kesäprojekti 2015 polkaistiin käyntiin kesäkuun puolella. Tavoite on ollut löytää paikka isolle turvalle jostain lähistöltä. Aika kului ja teimme onkireissuja joiden kohteena olivat reilusti ruskeammat särkikalat, mutta turpa pysyi framilla. Kävimme ajatuksen tasolla läpi paikkoja, tapoja onkia ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta jotka ehkä liittyisivät turpaan ja sen elintapoihin. 

Parhaimmillaan kalastustamisesta oppii tutkimalla, pähkimällä ja miettimällä onkirannassa miksi mikään alkuun ajateltu ja valmiiksi ratkaistu ei taaskaan toiminut käytännössä. Keskimäärin vaikeuksien takaa saatu kala on makeampi kuin kultaisen bandwagonin paikalle kuljettaman ryhmämatkan mukana saatu mahtieväkäs. Näin siis minulle. Yksi mieleenpainuvimmista projekteista koettiin kesällä 2010. Tämä on oikeastaan kaiken alku. Aloittelimme ongintaa täysin nollista ja päädyimme valitsemaan kohdelajiksi suutarin.(http://siloneula.blogspot.fi/2010/07/case-suutari-maskia-uskoa-oppia-ja.html). Homma vei paljon aikaa ja ehkä juuri siksi se hetki kun pieni, reilusti alta kiloinen kohdekala makasi rannalla on painunut tiukasti mieleen. Jälkeenpäin ajatellen kesä 2010 ja "Projekti Suutari" muutti ajatuksiani kalastuksesta yllättävän paljon. Etsivä löytää lopulta jos vain into ja jaksaminen riittää - oli kohdelaji tai tavoitellun kalan koko mikä tahansa. 

Viidessä vuodessa on tapahtunut paljon. Uskottelen, että osaamme onkia paremmin ja olen varma, että tunnemme taitavia onkijoita joiden tietoja käytämme härkisti hyväksemme. Jonkunlainen avoimuus onkihommissa on mahtavaa. Tietoja vaihtamalla ja  keskustelua käymällä oppii eniten. Välillä sitä ihmettelee toisten tapaa kalastaa - hämmentäviä koukkukokoja ja siimanpaksuuksia. Joskus kokee ahaa-elämyksen oman toiminnan erheistä. Varmaa on, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa rigata syötti tai esisyöttää eikä absoluuttisia totuuksia vastaiskun ajoituksesta tai valittavasta koukkusyötistä. Mitä enemmän sitä kuulee, kokee ja kokeilee sen enemmän usko omaan tekemiseen kasvaa. Tämä on tärkeintä. 

Täsmällinen paikkatieto on vain tylsä fakta - se ei opeta ajattelemaan. Edellisen turpapostauksen jälkeen sain viesteinä useammankin "täsmäpaikan", mutta lopulta ongimme toisaalla. Samassa paikassa, jonka olimme päättäneet jo kotimatkalla. Yksi viesti avasi enemmän kuin satakunta varmaa täsmäpaikkaa. Muutamassa lauseessa avattiin niitä nyansseja joista väittelimme ja joita puntaroimme. Viestin johdosta onkipaikka vaihtui ehkä 50 metriä, mutta ennenkaikkea se loi uskoa siihen, että olemme vahvasti oikeailla jäljillä tekemisen kanssa. Jälkeenpäin viestin lähettäjälle on helppo osoittaa kiitokset!

Jälkeenpäin on helppo ajatella, että 5-vuotta sitten valitsimme väärän kohdelajin. Turpa on Etelän jokien helmi ja se esiintyy suurimmassa osassa etelärannikon jokia kohtuu runsaslukuisena. Turpa on myös syötin suhteen kaikkiruokainen ja sen saaminen ei vaadi zeniläistä mieltä ja herkkiä ranteita. . Toinen reissu toi toivotun tuloksen ja kuten ennalta arvasin näytti kala etsimen läpi suurelta. Jukka hymyili maireasti. Homma toimi juuri kuten olimme suunnitelleet ja kala oli ylhäällä reilun puolen tunnin onginnan jälkeen. Vaikka tämän kertainen projekti oli kohtuu ripeä jäi kalasta erityisen hyvä mieli. Iltaonkipaikka on nyt löydetty ja tästä on hyvä jatkaa. Kalastajan mieli halajaa uusia kokemuksia ja vielä hiukan suurempia kaloja - 40g jäi väliä avaustavoitteeseen ja 740g omaan haamurajaan. Joki antaa ja joki vie. Tällä kertaa tuli turpa ja meni bankstick. Ensi kerralla ehkä kalamäärä ja koko kasvavat ja rantakivikossa murtuu nilkka. Mennään heinäkuun puoliväliä ja onkikausi on täysin kesken. Se on mahtavaa...

Poseeraus...

... ja takas....

Kommentit