Unohtumaton reissu suutarijärvelle 26.-27.6.2015

On hyviä reissu ja sitten on huonoja. Kävimme suutarijärvellä tekemässä jälkimmäisen. Suunnitelma reissusta muotoutui viikolla. Ennakkomäskäys ei kiinnostanut, mutta metsäyö houkutteli. Valinta oli kohtuu helppo. Paikka on hieno, suutari on mahtava kala ja aikaisemmilla reissuilla on joka kerta tehnyt mieli jäädä tontille yöksi. Homma lähti menemään nopeasti väärille urille. Saapuessamme paikalle törmäsimme tienvarteen parkkeerattuun autoriviin. Nopea johtopäätös - onkiranta oli miehitetty. Paikka on kerrottu meille rannassa ja se on onkijoiden piirissä tuttu, kuuluisa ja kalaisa. Juttelimme tästä vaihtoehdosta jo etukäteen, mutta silti harmitti. Auto oli täynnä kamaa - yksikin yö ulkona räjäyttää tarvittavan kamamäärän toiseen potenssiin. Tunnistimme tienvarren autoista yhden. Olisimme luultavasti olleet tervetulleita suunniteltuun rantaan, mutta päätimme olla häiritsemättä onkitovereita. Halusimme antaa toisille rauhan olla suunnitellusti ja onkia mahtavia kaloja kauniilla paikalla. Sen sijaan lähdimme hakemaan järveltä uutta onkipaikkaa - ehkä löytäisimm helpommin saavutettavan alueen, jossa kalat olisivat vielä suurempia.

Päädyimme lopulta pienen pienelle metsätielle ja etenimme kävelyvauhtia eteenpäin kohti järven toista puolta. Tietä ei oltu paljoa ajeltu ja rengasurien keskellä kasvoi puolimetrinen heinä. Välillä renkaiden alla pohjan alla kolisi suuret kivet ja välillä rahisi avokallio  Hiukan hirvitti niin auton kuin meidän itsemmekin puolesta. Täältä olisi pitkä matka kävellä hakemaan apua. Matkassa oli kaikki katastrofin tai suuren menestyksen merkit. Karmealla ja Kauniilla on lopulta hiuksen hieno ero. Pieni muutos ja sattuma suistaa alkavat urotyöt karmeaksi arviointivirheeksi. Näistä jälkimmäistä muistellaan pidempään ja tarinaa elävöitetään vuosi vuodella maukkaammin adjektiivein.

Matka päättyi ylittämättömään ylämäkään ja mitri pakitteli parin sadan metrin matkan olemattomalle heinikon keskelle muodostuneelle levennykselle. Vedimme kamat autosta ulos ja arvoimme mihin suuntaan olisi hyvä jatkaa. Vaihtoehtoja oli muutama, mutta kellon lähestyessä kahdeksaa päätimme kävellä lähimmälle ongittavalle paikalle. Mesta oli postikorttikaunis ja olimme positiivisia. Istuimme kaislikkolahden suulla ja haaveilimme kiireisesti illasta ja hektisestä aamuhämärästä.

Pystytimme leirin ja aloitimme onginnan parilla pohjaongella ja kelaongin - mitään ei kuulunut. Saimme myös raporttia järven toiselta puolelta jossa suuret ja voimakkaat suutarit olivat jo koetelleet onkijoiden välineitä. Meidän tonttimme oli täysin kuollut, edes järvessä runsaslukuinen sorva- ja särkikanta ei antanut merkkiä itsestään. Illan hämärässä luottamus alkoi rakoilla. Siinä toisessa paikassa kaloja näkee vähän väliä, mutta nyt peilityyni vesi oli vaiti. Tuntui kuin onkisimme kaivossa, järvi oli täysin toinen kuin muutama kilometri toisaalla. Kalat viihtyvät luonnostaan tietyntyylisissä paikoissa ja epäilimme valinneemme väärin. Toivoimme yön muutavan kaiken

Suljimme silmämme ja odotimme. Yö oli valitettavan rauhallinen, mitään ei tapahtunut eikä kaiken alleen peittävä lintujen laulu saanut mieltä kirkastumaan. Pakotin itseni ylös neljän jälkeen ja aloitin edellisillalta tutun tyhjän onginnan. Jukka ja Mitri eivät edes vaivautuneet. Parin tunnin tyhjän istumisen jäkeen aloin olla valmis. Paikka oli epäilemättä kehno, kello kävi ja ärsytti. Lopulta onkimisessa on kyse kalansaannista. Ilman ajatusta tästä jättäisin kalakamat himaan ja keskittyisin retkeilyyn. Edellisenä iltapäivänä lähdin matkaan siinä uskossa, että nyt kalan saanti olisi liki varmaa. Makustelin kireillä ohuilla siimoilla ja letkeällä yhdessä ololla. Nyt  ainoa kireä asia oli mieliala, siimat pysyivät letkeän löysinä.

Jukan ja Mitrin herätessä suurin ketutus katosi. Kyllä, olimme jääneet ilman kalaa, mutta toisaalta tiesimme nyt yhden huonon paikan lisää. Tätä virhettä ei toistettaisi. Fiilis parani kun äimistelimme yhdessä "Onkijan Ajan" valintaa mukaan Savonlinnan International Film Festivaaleilla  http://www.sinff.fi/. On se melko hämmentävää moinen. Toivottavasti emme joudu ainoastaan puolustelemaan tapaamme laskea kaloja vapaaksi, vaikka tähän lienee syytä varautua. 

Pakkasimme kamat ennätysaikaisin ja rymistelimme autolle. Olo oli ihan jees, kello oli vähän. Olisin kerrankin himassa ennen luvattua kotiin tulo aikaa. Yleensä homma venyy vähintään muutamalla tunnilla. Aurinko paistoi, oli tulossa lämmin päivä - tässähän ehtisi vielä vaikka mitä. Kärrypolku alla kuljetti eteenpäin yli viimeisen kallion, jonka takaa aukeasi valtaväylä sivistykseen. Olimme iloisia, tätä tietä emme ajaisi enää ikinä. Viimeisen mäen takana aukesi kuitenkin lohduton näky. Keskellä pientä tietä oli parkissa auto. Tie oli tukossa. Päivittelimme tilannetta ja yritimme pois toista kautta - täällä tielle oltiin kaadettu puu. Ilmeisesti olimme löytäneet jonkun äikäisen paikallisen yksityistien tai jotain. Itse oli toisaalla etsimässä reittiä ulos kun Jukka ja Mitri olivat käyneet soittamassa lähimmän talon ovikelloa, ilman tulosta. Pihassa oli kolme tyhjää parkkipaikkaa. Meidät oltiin blokattu ilmeisen tarkoituksellisesti.

Olisi sitä kai voinut toimia toisinkin, myös me. Ei välttämättä olisi tarvinnut tunkea niin pienelle tielle, vaikka se täysin luvalliselta tuntuikin. Toisen osapuolen manööverejä en ymmärrä yhtään. Kai tuosta joku jotkut kiksit saa - kiusanteosta. Emme lopulta päässeet katse-etäisyydelle uudesta ystävästämme vaan tiukkaakin tiukempi ohitus onnistui auton peilejä kääntämällä. Olimme vapaalla. Ehkä yksityinen blokkaaja sai haluamansa tuloksen aikaan. Tuonne emme mene enää ikinä vaan käytämme jo tuttua ja hyväksi havaittua reittia rantaan. Tämä reissu oli epätoivoisuudessaan ja fiiliksen puolesta huonoin pitkään aikaan. Vaan eipä mitä, eteenpäin käy onkijan mieli. Kohti uusia seikkailuja....

Katse väärään suuntaan...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Heh, kuullostaa kovin tutulta. Liika avoimmuus ajaa muita kalastajia onkipaikoille, ilman sen onkipaikan etsimisen ja raatamamisen sijaan. Helpoimmalla menee joka ihminen. Sieltä mistä aita on matalin. Nyt alkaa jo olemaan lähellä aika, että esim. Karppimafian sivut säädetään luettavaksi ainoastaan salasanan kautta. Näin se vaan menee...

Hienoa settiä olette vetäneet ja koko Karppimafian puolesta onnittelut teidän fongo-kilpailun voitosta. Arvostan! Itse en lähtisi mukaan, vaikka maksettaisi. Ei minun juttu. Mutta tuo onkin kova juttu.

Suosittelen teitä näin julkisesti vetäytymään kuoreenne ja pitämään onkipaikat omana tietonanne. Sana leviää, vaikka olisi kuinka luottopakki, jolle homman kertoo. Karppimafialla on vastaavista henkilöistä kokemusta. Nythän nuokin jo "nuorempina" onkijoina ovat siirtyneet kaupalliselle puolelle huoraamaan tiettyjen merkkien puolesta ja
mainostamaan / kusettamaan tulevia onkijoita välineiden paremmuudesta, ilman kummempaa kokemusta.

Noh, joka tapauksessa kireitä siimoja koko Siloneulalle ja ollaan reippaita!

- Stickan / Karppimafia

Ps. Suutaria voi saada päiväläkin, mutta siitä tulevassa Karppimafian rapsassa...
Teemu sanoi…
Kiitos viestistä ja julkisesta suosituksesta.

Ettei kenellekään jää epäselväksi niin tämä reissu seikkailtiin ihan toisten kertomilla rannoilla. Ei itse etsityillä. Sikäli jonkunlainen avoimuus helpottaa kaikkien tekemistä, myös omaa.

Tämä kalapaikkojen kanssa salailu ja arpominen siitä kuinka avoimesti paikoista puhuu on koko harrasteen tylsin osuus. Toistaiseksi olemme olleet paikoista aika tarkkaan hiljaa ja kuvienkaan kautta parhaista rannoista on vaikea päätellä missä mennään. Luultavasti jatkamme valitulla tiellä. Itse en ole noin radikaali. Luottopakithan ovat aina törmäilleet vastustajan maalin takana (Ruotanen-Siren), mutta en toivokaan onkikaverieni vannovan mitään verivaloja. Se piiri keiden kanssa karppireissuja tehdään ja paikoista jutellaan on pieni. Luotan myös tähän porukkaan siten, että jos heillä (tai minulla) on tarve paikka kertoa eteenpäin on tähän olemassa varmasti hyvät perusteet. Hienoja miehiä ja toivon, etten todellakaan koskaan riko välejä heihin niinkin toisarvoisen asian kuin onginta johdosta. Ymmärrän toki mistä on puhe. Kalastuskulttuurista johtuen se lienee kaikille kalastajille, etenkin onkijoille joillain tavalla tuttua.

Kiitos onnitteluista, lämmittää saada viestiä teiltä. Mafian sivut on varsinkin harrasteen alkuaikoina tarkkaan luettu ja yhä raportteja odotellaan kuumeisesti. Mitä tuohon kisaan tulee ei se oikein osu enää meidänkään pirtaa, vaikka hauska tapahtuma onkin. Saa nähdä osallistutaanko ensi keväänä vai makoillaanko vaan rauhassa rannalla.

Reippaita ollaan varmasti, vaikka onkipaikalla keskitytäänkin lekotteluun. Kireitä myös kaikille Mafialaisille tasapuolisesti

-Teemu / Siloneula