Kauden avaus - Kattilajärvi/Urja 21.1.2007

Kauden avausreissu tehtiin täysin uuteen kohteeseen - Nuuksion ylängön lammet olivat vihdoinkin saaneet kattavan jääpeitteen ja pilkkikausi oli valmis alkamaan. Punton puskettua jäisen ja mäkisen metsätien päähän alkoi Siloneulan kalastuskausi 2007.

Ennalta jännitystä ja epäilyksiä herättänyt jäätilanne osoittautui pilkkijän kannalta lähes ihanteelliseksi - 7 senttinen teräsjää kantoi helposti eikä kairaaminen aiheuttanut ongelmia hartiapakin seutuville. Ensimmäinen kala antoikin nopeasti kuulua itsestään - tapsiin ja tekotoukkaan puri lammilla tuttu tumma ja pieni ahven, kalakukko ainesta parhaimmillaan. Nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että päivä tulisi olemaan värikoukun suurta näytöstä.

Jukan nappulaan iski tavan takaa lampien mallikaloja, kun taas me mitrin kanssa nostelimme tapsejamme vailla mainittavaa tulosta. Edellisenä kesänä lupaavan näköiseksi lammeksi osoittautunut Urja siinsi kuitenkin mielessä ja Kattilajärvi jäi taakse. Jukan kanssa väänsimme kättä oikeasta reitinvalinnasta ja vikaan meni. Pidin pääni ja koko kolmikko kapusi lumista kalliota ylöspäin, kunnes lopulta ylhäältä avautui komeat maisemat - siellä se urjakin siinteli, melkolailla toisessa suunnassa. Ei muuta kuin takaisin päin ja kohti jäätä.

Urja näytti hyvältä. Potentiaalisen näköisiä paikkoja tuntui olevan joka suunnassa. Valitsimme aloitus kohteen "huolella" ja kävelimme kesällä hyväksi todetun kallion alle. Värikoukkupilkki veteen ja kala ykkösillä ylös. Ei ollut kalaton tämäkään lämpäre. Ahvenia nousi tasaisesti, mutta mitään suurta hurmosta ei missään vaiheessa koettu. Muutama ahven per reikä ja sitten hiljeni. Tässä vaiheessa mitrikin kääntyi värikoukun ystäväksi ja nopeasti jäällä lepäsi herran kauden avauskala - henkisesti ainakin puolikiloinen raitapaita.

Huomiota herätti ahvenien esiintyminen aivan rantapusikossa. Syvemmältä kokeiltaessa tulokset jäivät melko vaatimattomiksi. Rantojen miehet jatkoivat siis saalistusta risukoiden katveessa. Missään vaiheessa ei syönti yltynyt hurjaksi, mutta lopulta kalapäivän lähestyessä loppuaan pussien pohjalla lepäsi ahven poikineen. Tunnustettava tosin on, että Jukka oli päivän kuningas. Värikoukkukeisari näytti mikä on lampiahvenen mieleen. Paluumatka autolle sujui leppoisissa ja hyvän tuuliisissa merkeissä. Kausi oli avattu ja kalojakin tuli pelättyä enemmän. Tästä on hyvä jatkaa...

Kotona ahvenia peratessa lopputulema oli 52 pientä kaunista ahventa. Juuri sopivasti herkulliseen ja suussasulavaan stadikukkoon...

• Sää : -7, kova pohjoistuuli, lumisadetta
• Jäätä 7cm
• 52 ahventa joista n.50% jukalle