Luikeroiden yö - ystävänpäivänä harasta 14.2.2007

helmikuuta 15, 2007

Luikeroiden yö - ystävänpäivänä harasta 14.2.2007

Mitri laskeutui siististi lasiseinäisen toimistotalon rappusilta. Viereisessä gourmet-ravitolassa kukaan ei olisi osannut arvata mihin mies oli matkalla. Kohta nahkahanskat vaihtuisivat rukkasiin ja popliinitakin paikan perisi kaunis ja kiiltävä kelluhaalari. Oli lötköjen yö.

Edellisvuosien madematkojen tuloksena Jukka hallitsi vankoin ottein Siloneulan mademaisterin titteliä. Meillä Mitrin kanssa oli kuitenkin usko vahva kuin helluntailaisilla ja jäälle kävellessä verkkokalvoille heijastui valtavat DDR:läiset kivinilkat. Uskomme koki välittömästi vahvistuksen kuin "salaiselle" paikallemme eksyneet patut olivat nostaneet jo useamman limamikon jääkannen paremmalle puolelle. Ei muuta kuin rouhimaan.

Vielä valoisassa talvi-illassa harat ja ryöstäjä läpsähtivät pohjaan ja aloittivat vikkelät tanssirituaalit. Pohja pöllysi vauhdilla, mutta tiedä sitten törmäilivätkö matikat pölypilvessä kaikkialle muualle paitsi pyytöihimme. Aika kului ja joukkueen kesken alkoi ilmetä jo pahasti tuskastumisen merkkejä, kun kesken hiljaisuuden Jukka tempaisi ensimmäisen maastomiehen jäälle. Ryntäsin samantien paikalle ja samassa jäällä luikerteli toinen samanmoinen - ainakin "maisterin" päivä oli pelastettu. Auliina kalakaverina Jukka tarjosi minullekin mahdollisuutta suoltoon ja keskittyi itse lihan laadun turvaamiseen.

Ehdin istua reiällä vain hetken kun tunsin Masterin laaturyöstäjässä painoa. Painoa joka oli nopeasti jatkava matkaansa pölisytellen pyrstöllään pohjaa - kämmi numero yksi. Pieni hetki lisää ja tukevampi paino alkoi jo nousta vauhdilla kohti putkea, mutta jään päällä kalasta ei ollut jäljellä kuin silakaa file - kämmi numero kaksi. Sitten reikä hiljeni, vaikka Jukka kokeili vielä vähän "harata" vastaan. Vein siis maisterilta kaksi kalaa, joita ei niin vaan viidellä leivällä korvata.

Hetken ehdimme istua hiljaa kunnes tuplatärppi yllätti, molempien vastaisku käsi repäisi tukevan tällin, mutta vain toinen made nousi lumelle asti, kummankohan - kämmi numero 3. Tässä vaiheessa meinasi alkaa harmittaa. Toinen nollakerholainenkin tallusti ottipaikalle ja pian pilkimme tiivissä apilassa ottipaikan päällä - tyhjää. Kaksi haraa ja yksi ryöstäjä tekivät töitä, mutta yhteistyökyvyttömät matikat olivat lakossa koko lopun illan. Ei auttanut paikan vaihto ei sadetanssit - syöntipiikki oli ohi ja siinä pienet maanmatoset eivät "Lötköjen Jumalille" mitään voineet. Vain "maisteri" hymyili Puntossa. Minä ja Mitri mietimme viiden reissun saldoa: Jukka 5, Teemu 1, Mitri 0 - taidostahan siinä ei ainakaan ole kyse!