Madereissulle kolmipyöräisellä 14.2.12

Kun työpäiviin saa matkoineen käytettyä yhdeksän tuntia, ja välillä pitää käydä urheilemassakin, niin kyllä arki-illat ja viikonloput tuntuvat hyvin lyhyiltä ja nopeilta! Syynä varmasti se, että kotona nykyisin muutaman kuukauden ikäinen esikoinen, joka tuntuu oppivan joka päivä jotain uutta. Tässä kaikessa uudessa ja ihmeellisessä haluaa itse olla mahdollisimman paljon läsnä ja mukana. Ei mikään ihme, että sitä ei välillä meinaa raaskia edes kalaan lähteä. Toisaalta myös tiedostaa, että säännölliset harrastukset ja kavereiden näkemiset ovat erittäin tervettä, ja tuovat kyllä lopulta lisää uutta energiaa myös arjen pyörittämiseen. Tähän mateen pilkintä on erittäin osuva kalastusmuoto, sillä sitä voi tehdä myös arki-iltaisin.

Yritimme taas kerran tehdä lentävän lähdön heti työpäivän jälkeen. Sainkin iskettyä läppärin kiinni jo ennen viittä, ja nappasin Jukan kyytiin. Tankatessani bensaa Lassilan tebiksellä, huomasin kuitenkin kuinka toinen eturenkaista oli puoliksi tyhjä. Yritimme nopeasti laittaa lisää ilmaa, mutta venttiilissä oli selvästi jotain vikaa. Malttamattomana olin itse jo lähdössä puolella pyörällä kohti made-apajia, mutta onneksi venttiileistä paljon tietävä pyöräily-expert Jukka sai mieleni muuttumaan. Onneksi myös olimme myös Suomen Detroitin - Konalan ja sen lukuisten auto-ja rengaskorjaamoiden välittömässä läheisyydessä. Kello oli kuitenkin jo yli viisi, ja kaksi ensimmäistä kokeilemaamme korjaamoa olivat laittaneet lapun luukulle. Lopulta hieman sivukadulta löytyy yksi paja, mikä ilmeisesti oli vielä auki.

Tästä on hyvä lähteä kalareissulle.
Sisältä rengasliikkeestä löytyi tissikalanterien seasta vanha mersu, josta kömpi kolme öljyistä miestä tupakat suussa. Muutamassa minuutissa yksi kavereista laittoi auton nosturiin, repi renkaan irti, korjasi venttiilin ja tarkisti ilmat. Nopeaa palvelua, ja vielä veloituksetta. Olimme kuitenkin jo armottomasti myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Tähän ei myöskään yhtään auttanut erittäin pommi keli, länsiväylän matelevat ruuhkat ja porkkalan täysin viime vuodesta muuttuneen risteyksen ohi ajaminen.

Jonon jatkoksi.
Koskaan aikaisemmin näkyvyys ei ole madepilkillä ollut meillä näin huono. Tuuli oli erittäin kova, ja samaan aikaan satoi vaakaan lumen, jään ja veden sekoitusta. Mestoille löytäminen oli kuitenkin helppoa, sillä paikka on vuosien aikana tullut vähän liiankin tutuksi. Nopeasti muutama kuusituumainen jäähän, ja hara pohjaan. Tätä oli odotettu! Madepilkintä on kyllä yksi parhaista aivojen nollaus-tavoista. Sitä elää niin tässä-ja-nyt kun istuu tärppiä odottaen pilkkopimeässä talvi-illassa keskellä jäätä - vain tuulen puhaltaessa pilkkihaalarin selkämykseen. Sitä on niin lähellä luontoa (kunhan katse ulkomerelle päin, ja näpit hieman jäässä). Osa hohdokkuudesta tulee toki myös siitä, että madepilkintää pääsee tekemään vain muutaman kerran vuodessa.

Ensimmäisestä reiästä ei tärppejä, mutta en ehtinyt olla toisella reiällä kuin muutaman minuutin, niin haran päällä tuntui kova paino. Sain tehtyä kohtalaisen vastaiskun, ja rupesin nostamaan kalaa ylös. Narun päässä oli selvästi ihan kivan kokoinen made, varmaan kilo menisi rikki. Kala oli enää muutamaa nostoa vaille soppakattilassa, kunnes kaksi potkua putkessa, ja irti. Voihan PRKL kun harmitti aidosti. Liian usein ei mateet ole viihtyneet siiman päässä, niin karkuutukset tuntuvat entistä tuskaisemmilta. Kala jäi ihmeeksemme (tietenkin) myös reijän ja lähialueen ainoaksi, vaikka porailimme ottireijän ympärille oikeaoppisesti useampia avantoja.



Siirryimme hieman lähemmäksi lähtöpaikkaamme, ja Jukka raportoi kotiin jäänneelle Teemulle kännykällä illan tapahtumia. Kesken puhelun Jukka heitti kännykän puolimetriseen lumihankeen, ja alkoi kiskomaan haraa ylös. Säntäsin paikalle, ja saimme yhdessä ihmetellä kun hara lopulta jäi avannon reunaan kiinni. Riensin hakemaan nostokoukun repustani, että saisimme vielä napattua mahdollisen kalan ylös. Pienen säätämisen jälkeen jään päälle nousi lopulta hara ison kasvillisuuden kera. Hieman jäi mysteeriksi, että oliko siellä ollut hetken aikaan made vai kasvi vai kasvi ja made.

Kovakaan myrsky ei horjuta - suoraselkäinen kalastaja - Jukka.
Loppuilta ei tarjonnut meille enää kontakteja. Jos karkuuttamani kala olisi tullut ylös asti, niin kyseessä olisi ollut meidän mittakaavassa aika normireissu. Nyt oli totaallinen munat pataan. Niin pienestä se on kiinni. Paikalle palataan vielä, kunhan kotoota maltan lähteä. Madekausi vielä sopivasti houkuttelevasti päällä.

Kommentit

J. F. M. M. sanoi…
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Teemu sanoi…
Seikkailun makua taas matkassa...